*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 60352 ***

OM DET NORD­TSCHUDISKA SPRÅKET.

Akademisk Afhandling, som med den Vidtberömda Historisk-Filologiska
Fakultetens vid Kejserl. Alexanders Universitetet i Finland samtycke
till offentlig granskning framställes

af

ELIAS LÖNNROT,

Medic. Doctor, Provincial­Läkare.

I Historisk­Filologiska Lärosalen d. 14 Maj 1853
p.v.t.f.m.






Helsingfors,
J.C. Frenckell & Son,
1853.




Ett med finskan ganska nära beslägtadt språk är det tschudiska, som
förekommer vid _Ojat_-flodens öfra utgrening emellan _Ladoga_ sjön och
_Bjelosero_, omkring 10 mil öster om den förstnänmda, ooh troligen på
åtskilliga andra ställen i sydöstra delen af olonetsiska guvernementet.
Åtminstone träffades om sommaren år 1842 ej långt från allmänna
landsvägen emellan städerne _Kargopol_ och _Wyitegra_, på 12 mils
afstånd från den förra, i volosten _Ischaira_ några tschudiska byar,
och anledning är att förmoda, det på andra spridda ställen sådana ännu
kunde finnas. Det tschudiska språket kallas af karelska och olonetsiska
Finnar vanligen _vepsän_ eller _vöpsän­kieli_ d.ä. _vepsä_ eller _vöpsä
språket_, hvilken benämnings ursprung torde blifva svårt att nöjaktigt
utreda. En annan benämning, som man äfven emellanåt hör, är _lyydin_
eller _ljudin-kieli_, som sannolikt uppkommit af det ryska ordet
_ljudy_, och således betyder detsamma som folkets eller almogens språk.
Tschuderna sjelfva tycktes hellre kalla sitt språk till _tschuudin_ än
_vepsan keel_, om ock den sednare benämnningen ej var för dem obekant.

Men icke blott i det olonetsiska guvemementet, äfven sydligare finnas
Tschuder uti Ingermanland, de så kallade‚ _Voterne_ eller
_Vadjalaiset_, såsom de sjelfva benämna sig, och hvaraf äfven
benämningen _Vatländare_ uppstâtt. Af dem finnas numera qvarlefvor
endast uti _Kattila_ och _Soikkina_ församlingarne omkring 4 mil
nordost ifrån Staden _Narva_; åtminstone vet man ej med säkerhet om
deras förekommande äfven annorstädes. Dessa kallar _Sjögren_ i sin
afhandling "über die finnische Bevölkerung des St. Peterburgischen
Gouvernements" till _sydliga Tschuder_ och de i olonetsiska
guvernementet till _nordliga Tschuder_, hvilka benämningar det synes
vara bättre att äfven här bibehålla, än _Vadjalaiset, Voter eller
Vatländare och Vepsäläiset_.

De i Ischaira och vid öfra ändan af Ojat-floden boende nordliga
Tschuderne besökte jag om hösten _1842_, då jag var i tillfälle att
under flere veckors vistelse hos dem göra åtskilliga anteckningar öfver
deras språk, hvilka nu ensamt ligga till grund för denna afhandling, då
jag beklagligtvis ej varit i tillfälle att jemföra med egna
anteckningar de upplysningar i saken, som kunde förekomma i Dr.
Sjögrens afhandling "über die älteren Wohnsitze der Jemen" och
annorstädes i Mémoires de l'Academie Impériale des Sciences de St.
Pétersbourg; såsom åtskilliga ställen i den förstnämnda afhandlingen:
"_über die finnische Bevölkerung"_ etc., gifva anledning till att
förmoda.

Hos de sydliga Tschuderne uppehöll jag mig någon tid i början af år
_1845_, och upptecknade då en hop af deras sånger i den vanliga finska
runo­arten, med tillhjelp af hvilka och andra på stället gjorda
iakttagelser det ej blefve svårt att anställa en jemförelse emellan
deras och de nordliga Tschudernes språk; men då det är att befara, det
denna afhandling derigenom skulle uttänjas till en obehörig längd, så
måste jag för denna gång afstå derifrån och sysselsätta mig nu endast
med de nordliga Tschudernes språk, anförande till en början några hos
dem upptecknade sagor och andra språkstycken med vid sidan ställd finsk
öfversättning, hvarefter komma att följa nágra allmänna betraktelser
öfver sjelfva språket.




1. Två broder och kölden.


 Kaks veljet i vilu.                   Kaksi veljeä ja pakkanen.

 Yks oli velj bohat, toine             Yksi veli oli rikas, toinen
 tyhj. Bohatal oli äi rugist se-       köyhä. Rikkaalla oli paljo ruista
 metud i kaiket elot kyllal, no        kylvettyjä kaikkea tavaraa kyl-
 tyhjais'el veljel enambat ei          lältä, mutta köyhällä veljellä
 leent, kot yhten aidan sydai-         enempää ei ollut, kuin yhden
 mes vähäine rugist semetud.           aidan sisässä vähäinen ruista
 Tuli vilu i n'etsän vähäis'en         kylvetty. Tuli pakkanen ja
 rugihen kylmi. Tyhjais'el vel-        sen vähäisen rukiin kylmi. Köy-
 jel eräis't raadot ei le, kut         hällä veljellä muuta työtä ei
 ets'tä vilu, kudam kylmät' hä-        ole, kuin etsiä pakkanen, joka
 nen rugihen. Ei äijät hän kä-         kylmäsi hänen rukiinsa. Ei pal-
 vynt, i tuli hän, löys' mugo-         joa hän käynyt, niin tuli hän,
 man penen kylvetin, i mäni            löysi mokoman pienen saunan,
 hän sydaimehe sinne kylvet-           ja meni hän sisään sinne sau-
 tihe. N'etsis kylvetis oli vanh       naan. Siinä saunassa oli vanha
 akaine, kudam kysui hänel,            akka, joka kysyi häneltä, mitä
 mitä hän kävyi. Neitsä mus'jik        hän kävi. Se mies pakisi: "mi-
 pagis: "milai oli vähäine ru-         nulla oli vähäinen ruista kyl-
 gist semetud, a tuli vilu i mi-       vetty, mutta pakkanen tuli ja
 lai sen rugihen kaigen kylmi,         kylmi minulla kaiken sen ru-
 i minä nygyide etsin n'etsän          kiin, ja minä nyt etsin sitä pak-
 vilun i tahton kys'yda, min-          kasta ja tahdon kysyä, min-
 t'ähte hän n'etsän tegi, milai        tähden hän sen teki, minulla
 rugihen kylmät." Akaine pa-           rukiin kylmäsi." Akka pakisi
 gis hänele, mis'je minun poi-         hänelle, että minun poikani ne
 gad vilud n'ene oma, kudamot          pakkaset ovat, jotka kaiken ot-
 kaigen ottas, a nygyide heiäse        tavat, mutta nyt heitä ei ole
 ei le kodis, i kons hö tuvdas         kodissa, ja koska he tulevat ko-
 kotihe, hö i sintäi ottas, jestli     tiin, he myös sinun ottavat,
 sinä popadinet maas, a sinä           jos sinä tavattaneen maassa,
 nouse pät'sile, sigä voit sinä        mutta sinä nouse pätsille, siellä
 eläda. Musjik libui päfsile i         voit sinä elää. Mies meni pät-
 vilu tali kotihe. Siit vanh ak        sille ja pakkanen tuli kotiin.
 sanui itsese poigale: "sinä mi-       Sitte vanha akka sanoi pojal-
 nun poig! mitä gorjal m'ehel          lensa "sinä poikani! mitä köy-
 kylmätit rugihen, kudamol mui-        hältä mieheltä kylmäsit rukiin,
 tej jo vähä oli?" Poig sanob:         jolla muutenkin jo vähä oli?"
 "minä etsin eräisit, a lopul          Poika saoo: "minä etsein mui-
 raati hot sen otta." Siit sa-         ta, mutta lopulla piti jos senkin
 noi b'ednij m'es, vilule: "anda       ottaa." Sitte sanoi köyhä mies
 mile hot, vähäine tagaisi, mil        pakkaselle: "anna minulle vä-
 minä voin elädä, muite minä           häinenkään takaisin, millä minä
 nälgha terävas kolen; ei le           voin elää, muuten minä nälkään
 milai ni mitä sömist." Wilu           pian kuolen; ei ole minulla
 sanui: "mö tahtomai antta net-        mitään syömistä." Pakkanen
 sile m'ehele, mil ni hän vois'        sanoi: "me tahdomma antaa
 eläda." Hö muga anttihe hä-           sille miehelle (jotain), millä
 nele leibän ked havadan i pa-         hän voisi elää." He myös antoi-
 gistihe: "kons sinä rubendat          vat hänelle leivän kera säkin
 söömha, i siit sano: _havad a-        ja puhuivat: "koska sinä rupeat
 vaidate!_ i sile linob siit do-       syömään, niin sitte sano: _säkki
 vol'no sömist, i kons sinä lokyl-     auki!_ ja sinulle tulee sitte
 pit sööndan, siit sano: _havad        kyllin syömistä, ja koska sinä
 salptate!_ i söömne mänob ha-         lopetat syönnin, niin sano:
 vadaha tagaisi, i havadan suu         _säkki kiinni!_ ja syöminen
 salptase." Mus'jik blahodarij         menen säkkiin takaisin, ja säkin
 vilule n'etsis hyvydes i läks         suu salpautuu." Mies kiitti
 kotihe. Hän kävyi vähäisen,           pakkasta siitä hyvyydestä ja
 i tegihe hänele nälg, i hän sa-       läksi kotiin. Hän kävi vähäisen,
 noi: _havad avaidate!_ i sil          ja tuli hänelle nälkä, ja hän
 t'saassul havad avaisihe, i hä-       sanoi: _säkki auki!_ ja sillä
 nele tegihe dovol'no sömist.          hetkellä säkki avoihe, ja hänelle
 Kons sööndan mus'jik lopi, sa-        tuli kyllin syömistä. Koska mies
 nui mööst: _havad salptate!_ i        lopetti syönnin, sanoi hän taas:
 söömsed mööst mänthe tagaisi          _säkki kiinni!_ ja syömiset taas
 havadaha, i havad salbasihe.          menivät takaisin säkkiin, ja
 Siit tuli kotihe, eli hätken i ja     säkki salpasihe. Sitte tuli
                                       kotiin, eli kauvan
 tegi muga, kut vilu nevoi.            teki niin, kuin pakkanen neuvoi.
 Kons hän kuverdan aigan eli           Kun hän jonkun ajan eli nai-
 itsese naisen ked, kut hänele         sensa kanssa, kuin hänelle vilu
 vilu nevoi, se hänen bohat            neuvoi, niin hänen rikas vel-
 velj radijtseskans n'etsitä ha-       jensä rupesi haluamaan sitä säk-
 vadat itselese i tahteli ostta.       kiä itsellensä ja tahteli ostaa.
 Andoi siit havadas nuus'jniale        Antoi siitä säkistä köyhälle vel-
 veljele sada hebot, sada leh-         jelle sata hevoista, sata leh-
 mät, sada härgat, sada lam-           mää, sata härkää, sata lammas-
 bast, i muga hän n'etsän ha-          ta, ja niin hän sen säkin osti.
 vadan osti. I se tegihe nuus'j-       Ja se köyhä veli tuli kerralla
 nij velj kerdal uhtei bohat, a        uhka rikkaaksi, mutta mitä hä-
 mi hänele n'emis s'ivatois, kun       nelle niistä eläimistä, kun hä-
 hänel ei le heinät, i sentähte        nellä ei ole heinää, ja sentäh-
 hänel sivatad kaik kooltihe           den hänellä eläimet kaikki kuo-
 nälkha, i mööst hän jäi mu-           livat nälkään, ja taas hän jäi
 gomaks gorahiseks, mitte edel         mokomaksi vaivaiseksi, millai-
 oli. Mööst hänele uus' raat,          nen ennen oli. Taas hänelle
 lähtta etsmaha vilut i saamha         uusi työ, lähteä etsimään pak-
 tos't havadat. Meni musjik,           kasta ja saamaan toista säkkiä.
 löys' vilun i sanob hänele:           Meni mies, löysi pakkasen ja
 "milai mööst ei le kus ni mi-         sanoo: "minulla taas ei ole mi-
 tä," i pagisi hän vilule, kut         tään," ja puhui hän pakkaselle,
 hänele oli tehtud. Wilu sa-           kuin hänelle oli tehty. Pak-
 nui hänele: "kut sinä mugoit-         kanen sanoi hänelle: "kuin si-
 t'e meletoi olit! Nygyide sä          nä senlainen mieletöin olit! Nyt
 yhtyitte gor'ahine, mitte sä          sinä yhtähyvin vaivainen, min-
 edel olit." I mööst jälgmäigi         lainen sinä ennen olit." Ja taas
 n'etsä vilu andoi hänele toisen       viimein se pakkanen antoi hä-
 havadan, kudam edelist oli            nelle toisen säkin, joka edel-
 äijät tsomemb. Hän blaho-             listä oli paljoa somempi! Hän
 darij vilule, i läks' hyvän me-       kiitti pakkasta, ja läksi hyvällä
 len ked, i dumaib, mööst              mielellä, ja arvelee, taas säk-
 n'etsä havad, mitte edeline           ki, millainen edellinen oli. Jon-
 oli. Kuverdan hän astui i mööst       kun vähän hän astui ja taas ha-
 sahoti hän södä i pagisi: _havad      lusi hän syödä ja lausui: _säkki
 avaidate!_ Kut hän sanui n'e-         auki! Kuin hän sanoi ne sa-
 ne sanad, muga avaisihe i läks'       nat, niin avoihe ja läksi sä-
 havadas-päi kaks mus'jikat, i         kistä kaksi miestä, ja heillä
 heiläse palikad kädes, i otet-        paalikat kädessä, ja ottivat sen
 tihe n'etsän m'ehen, i löös-          miehen, ja alkoivat lyödä paa-
 kattihe palikoil, i lötihe hä-        likoilla, ja pieksivät hänen san-
 nen uhtei jalos. Hän siits'je         gen kovasti. Hän siinä surkeu-
 gor'as völ voi sanan sanoda:          dessa vielä voi sanan sanoa:
 _havad salptate!_ i mööst ne-         _säkki kiinni!_ ja taas ne miehet
 ne mus'jikad mäntihe tagaisi          menivät takaisin säkkiin, ja säk-
 havadaha, i havad salpsihe. I         ki salpautui. Ja hän puhuu:
 hän pagisob: varasta vähäine,         odota vähäisen, minä se säkin
 minä n'etsän havadan vaihetan         vaihetan taas veljen kanssa. Ja
 mööst veljen ked. I se tuli           se tuli mies säkin kera kotiin,
 m'es havadan ked kot'he, i it-        ja hänen rikas veljensä huo-
 sese hänen velj bohat homaits,        maitsi, että hänellä taas säkki
 mis'je hänel mööst havad en-          entistä paljoa somempi, ja hän
 tist äijät t'somemb, i hän uh-        sangen kovasti alkoi halata
 tei jalos sjalaiskans veljen ked      veljen kanssa säkkejä vaihtaa,
 havadil vaihetada, i b'ednij          ja köyhä veli häntä ei estel-
 velj häntast ei otkasint; ho ha-      lyt; he säkkejä vaihtoivat. Ri-
 vadil vaihetettihe. Bohat velj        kas veli otti sen säkin ja kut-
 otti ne'tsän havadan i kutsui         sui kaiken sukunsa ja heimon-
 itsese kaigen sugun i heimon          sa ja rikkaita kauppamiehiä
 i bohatit kuptsit lounkile. I         puoliselle. Ja tulivat, keräy-
 tultihe, k'erätihesei kaik hä-        tyivät kaikki hänen sukulai-
 nen rodovij i kuptsad boha-           sensa ja rikkaat kauppamiehet,
 tad, i kons kaik ativod kerä-         ja kun kaikki vieraat keräytyi,
 sihesei, sanui hän: _havad a-         sanoi hän: _säkki auki!_ Säkki
 vaidate!_ Havad avaisihe, i ha-       avoihe ja säkistä läksivät kaksi
 vadas-päi läkstihe kaks musji-        miestä, ja paalikat heillä kä-
 kat, i palikat heiläse kädes, i       dessä, ja he alkoivat lyödä
 hö lööskattihe ativoit palikoi-       vieraita paalikoilla sangen ko-
 den ked uhtei jalos, i itstäse        vasti, ja itseänsä isäntää vielä
 isandat völ jalombah, mise            kovemmin, että paljo vierai-
 äi ativoit pagettihe pertis-päi       ta pakenivat pirtistä lakitta
 s'aapkata irdale i joostihe kot-      ulos ja juoksivat kotiin. Tus-
 he. Tuskas jälgmäigi itse i-          kassa viimein itse isäntä sa-
 sänt sanui havadale: _havad           noi säkille: _säkki kiinni!_ ja
 salptate!_ i mus'jikad palikoi-       miehet paalikoinensa menivät
 den ked mänthe tagaisi hava-          takaisin säkkiin, ja säkki sal-
 daha, i havad salpsihe. I lo-         pautui. Ja lopulla vieraat
 pul ativod völ lötihe isändän,        vielä pieksivät isännän, että
 mise hän heitäte maniti. I            hän heitä narrasi. Ja nyt tuli
 nygyide tegihe netsä bohat            siitä rikkaasta veljestä mokoma
 velj mugoitte gor'ahine, mit-         vaivainen, kuin ennen oli toi-
 te edel oli toine velj gor'a-         nen veli vaivainen. Hänellä
 hine. Hänel oli uhtei tsoma           oli sangen soma säkki, mut-
 havad, a hän kons tahteli siit        ta hän kun tahteli siitä sä-
 havadas mujada, läkstihe ha-          kistä maistaa, läksivät säkistä
 vadas-päi kaks m'est i palikoil       kaksi miestä ja paalikoilla al-
 lööskattihe häntast; no nuus'jnij     koivat lyödä häntä; mutta köyhä
 velj eli sen toisen havadan ked,      veli eli sen toisen säkin kanssa
 kuni hän hengis.                      niinkauvan, kuin oli hengissä.




2. Tsar Pirras och hans hund.

 Tsaar Pirras i hänen koir.            Tsaari Pirras ja koiransa.

 Ei kudamos lidnas oli tsaar           Eräässä kaupungissa oli tsaari
 nimet Pirras, i hänel oli noor        nimeltä Pirras, ja hänellä oli
 poig, kudamot kutsuttihe Pau-         nuori poika, jota kutsuttiin
 laks. Pirras l'ubij hänt uhtei        Paulaksi. Pirras rakasti häntä
 jalos, i pani hänele kolmed           sangen suuresti, ja pani hänelle
 katsjad. Yks heis sööt' hän-          kolmet katsojat. Yksi heistä
 tast itsese rinthil, toine hänen      syötti häntä riimuillansa, toinen
 pesetteli a kolmans katsui. Pir-      pesetteli häntä ja kolmas katsoi.
 rasal oli muga-s'je sokol i koir,     Pirraksella oli niinikään havukka
 kudamoihi hän oli uhtei ohot-         ja koira, joihin hän oli suuresti
 nik, i l'ubij heitäse ei vähäl.       mieltynyt, ja rakasti heitä ei
 l tegihe Pir-                         vähin. Muutamana aikana sattui
 rasale erikada itsese tanhas it-      Pirras eriämään talostansa vai-
 sese naisen ked, kudamon kut-         monensa, jonka kutsuivat Aradei-
 suiba Aradeiaks. Hän jätti Pau-       aksi. Hän jätti Paulasen edellä
 laisen edel sanotuile kolmele         sanotuille kolmelle hoitajalle,
 katsjale, kudamoile pagisi, mis'e     joille puhui, että hoitaa häntä
 katsta hänt parembah. Siit-s'je       parhain. Samassa tuvassa, kus-
 pertis, kudamos Paulaine, olti-       sa Paulanen, olivat myös havuk-
 he i sokol i koir. Kons tsa-          ka ja koira. Koska tsaarin poika
 revit's uinois itsese kättudes,       nukkui kätkyessänsä, hoitajat
 katsjad läksiba toishe perthe,        läksivät toiseen tupaan, jotta ei
 mis'e ei bespokoida häntast it-       häiritä häntä pakinoillansa; Si-
 sese paginoil. Siihe aigha, kons      nä aikana, koska tupaan ei
 perthe ni ketä ei jäänud, läks'       ollut ketään jäänyt, läksi sei-
 salman al t'sogas-päi uhtei suur      nän alta nurkasta päin hir-
 us'j, kudam siirtihe kättuden         viän iso käärme, joka siirti-
 nost i laati söda lapsen. So-         he kätkyen luoksi ja mieli
 kol, kons nägist us'jan, träh-        syödä lapsen. Havukka, kun näki
 nijhe, siit hän tolkais itsese        käärmeen, säikähti, mutta sitte
 nen'al koirat, kudamole hän           hän toukkasi nokallansa koiraa,
 andoi tedada, mis'e vardeitsis'       jolle hän antoi tietää, että
 kättudes venujan p'enikäisen.         vartioitsisi kätkyessä venyjän
 Koir kut pigai nägist us'jan,         pienukaisen. Koira heti kun näki
 kerdal skonkahti hänen päle           käärmeen, loiskahti hänen pääl-
 i savodi hänen ked hambastel-         lensä ja rupesi pureilemaan hä-
 tase. Us'j puri koirat äi siois,      nen kanssansa. Käärme puri koi-
 a agjal koir oigensihe i söi          raa moneen kohtaan, mutta lopulla
 n'etsän us'jan surmha-sai. Sii-        koira sai voiton ja söi sen
 he aigha, kons koir i us'j ham-       käärmeen loppuun asti. Siihen ai-
 basteltihesei, sorthe hö lapsen       kaan, koska koira ja käärme pu-
 kättudes-päi maha, i sil kättu-       reilivat toisiansa, sortivat he
 del kaigen hänen katteiba, a          lapsen kätkyestä maahan, ja sillä
 pert oli kaik rätustetud us'jan       kätkyellä kokonaan hänen kaitti-
 i koiran verel. Koir, kut pi-         vat, mutta koko tupa oli räädys-
 gai söi us'jan, panihe venuda         tetty käärineen ja koiran verel-
 kättudele. Teräväs siit mänthe        lä. Koira, heti kun oli syönyt
 sihe perthe katsjad. Kons nä-         käärmeen, panihe maata kytkyelle,
 gistiba veren laval i koiran          Pian jälkeen menivät siihen tu-
 magades kättudel, tuli m'elele        paan hoitajat. Kun näkivät veren
 heilese, mis'e koir söi lapsen.       lattialla ja koiran maatessa kät-
 Pölgastuttihe uhtei lujas i it-       kyellä, tuli heille mieleen, että
 kettihe verehjsil kyyndlil. Yks       koira oli syönyt lapsen. He pel-
 heisäse jooks tsaritsan nost i        jästyivät sangen kovasti ja itki-
 sanui hänele, mis'e koir söi          vät verisin kyyn. Yksi heistä
 hänen l'ubiman poigan, kuda-          juoksi tsaarinnan luoksi ja sanoi
 mos-päi veri valoihe kaiket per-      hänelle, että koira oli syönyt
 tit möte. Tsarits kuulist mu-         hänen rakastetun poikansa, josta
 goman abedahsen v'estin i ki-         veri oli valunut ympäri koko
 dastaskans kaikhe itsese äänhe        tuvan. Tsarinna kuuli mokoman su-
 oh! oh! Pirras kulisti äänen          rullisen sanoman ja alkoi hautaa
 i jälgmäigi, kons nägisti itsese      täyteen ääneensä oh! oh! Pirras
 naisen vähäl hengel, staraihe,        kuuli äänen ja jälkeenpäin, kun
 kut pidab antta hänele abut.          näki naisensa vähissä hengin,
 Kons hän tuli meelhe, hän ky-         mietti miten pitäisi antaa
                                       hänelle apua.
 sui hänt, mi hänele tegihe.           Kun hän tointui, kysyi hän, mikä
 Kut pigai tedist kaigen, terä-        hänelle tuli. Heti kun sai tietää
 vas käralsihe itsese kothe, i         kaiken, terävään riensi kotiinsa,
 kons tuli sihe perthe, kuda-          ja kun tuli siihen tupaan, jossa
 mos oli p'enikaine, tolko koir        pienokainen oli, niin koira kun
 nigist hänen, sil t'sasul hänen       näki hänen, kohta tuli hänen
 nost tuli, lastiskansihe i osut-      luoksensa, liehakoitsi ja osoit-
 teli hänele händal itsese ihas-       ti hänelle hännällä ihastuksen-
 tusen. Siit tsarits sanoi tsari-      sa. Sitte tsaarinna sanoi tsaa-
 le: 'riko sitä prokl'atajat koi-      rille: 'lyö se kirotta koira
 rat surmha-sai; hän kaigen tegi       kuoliaksi; hän kaiken sen on-
 meile n'etsän b'edan. Siit Pir-       nettomuuden meille teki. Sitte
 ras fatij itsesä m'etsin i t'sa-      Pirras tempasi miekkansa ja
 poi koiran kahteks, i siit ru-        löi koiran kahdeksi, ja sitte
 bettibe katsmaha, kus-päi n'et-       ruvettiin katsomaan, kusta päin
 sä veri läksi. Jälgmäigi nägis-       se veri läksi. Viimein näkivät
 tiba us'jan, kudam venui laval        käärmeen, joka venyi lattialla
 kättut vast. Tsaar katselihe hä-      kätkyen vieressä. Tsaari katseli
 nen uhtei hyvas i nägisti hä-         hänen varsin tarkkaan ja näki
 nel äi ranuit, mugas'je i koi-        hänellä paljo haavoja, niin myös
 ral nägisti äiat' heiase, kuda-       koiralla näki paljo niitä, jotka
 mot us'j hänele hambasteli.           käärme oli hänelle puraisnut.
 Siit tedisti Pirras, mi vigata        Siitä havaitsi Pirras, että
 rikoi itsese l'ubiman koiran, i       syyttä surmasi rakkaan koiransa,
 kons libuttiba kättuden, n'et-        ja kun siirtivät kätkyen, löysi-
 sän p'enikoisen poigan löysiba        vät sen pienukaisen pojan hänen
 hänen al eläban.                      alta elävänä.




3. Mannen och räfven.


 Mus'jik i reboi.                      Mies ja repo.

 Mus'jik ajoi kalan ked, ka-           Mies ajoi kalan kanssa, kaloja
 lat lat's täys. Ajoi, ajoi, doro-     puolikko täynnä. Ajoi, ajoi,
 gan laptas lumes venub reboi.         tien vieressä lumella venyy re-
 Hän, reboi, heitanusei muitei         po. Hän, repo, oli heittäynyt
 kooljaks. Mus'jik ot' n'etsän         ilman kuoliaiksi. Mies otti sen
 reboin i dumaib, mi-s'e hän           revon ja arvelee sitä kuoli-
 kolij, pani kalalatshu, ajab do-      aksi, pani kalapuolikkoon, ajaa
 rogat möte. A reboi sigä-päi          tietä myöten. Mutta repo siellä
 ot' kalan kaigen i rojib doro-        otti kaikki kalat ja nakkelee
 gat möte lumele. Itse pageni          pitkin tietä lumelle. Itse pakeni
 jälgmäiseks i lat'sun mööst ent-      viimeiseksi ja katti puolikon
 seks katei. Mus'jik tuli kotihe,      taas entiselleen. Mies tuli ko-
 itsese akale sanob: "minä, ak,        tiin, sanoo akallensa: "minä, ak-
 olin i ostin odvad uhtei ka-          ka olin ja ostin varsin huokiat
 lad, i völ dorogal löysin su-         kalat, ja vielä löysin tieltä
 ren uhtei reboin kooljan, as-         hyvin suuren kuolleen revon, as-
 tuske katsuhtamaha!" Mäntihe          tupas katsomaan!" Menivät ja
 i tultihe saraile, avaitihe lat-      tulivat vajaan (liiteriin), au-
 sun, latsus ei leent ni reboit        kaisivat puolikon, puolikossa ei
 ni kalat.                             ollut ei repoa ei kalaa.

 N'etsä reboi, kut oli ka-             Repo kun oli kalat tiel-
 lad dorogale rojint i itse            le nakellut ja itse läh-
 uidint, mäni, kalan kaigen do-        tenyt, meni, keräsi kaikki
 rogat möte keräis i vöi n'et-         kalat pitkin tietä ja vei ne
 sän kalan nagriskoopha. Tuli          kalat nauriskuoppaan. Tuli sii-
 sihe händikas, kysub reboil:          hen hukka, kysyy revolta: "mitä
 "min sinä komaine sööt?" Re-          sinä kummiseni syöt?" Repo sa-
 boi sanob: "söön minä kalat."         noo: "syön minä kaloja." Hukka
 Händikas mööst kysub hänet:           taas kysyy häneltä: "mistä sait
 "kus otit sä n'etsän kalan?"          sinä ne kalat?" Repo pakisi:
 Reboi pagis': "oi sie komaine,        "oi sinä kummiseni, sinä kum-
 sie komaine, minä kun olin            miseni, minä kun elin kylässä,
 d'erevn'as, i istuimoi, istuimoi      ja istuusin, istuusin lähteen
 lähtken reunale, i händan sin-        reunalle, ja päästin hännän sinne
 ne päästin lähtkehe, i ongitin        lähteesen, ja ongein kaloja, ja
 kalat, i händha tartui uhtei          häntään tarttui kovin paljo ka-
 äi kalat, sen minä i söön. Mä-        loja, niitä minä syön. Mene-
 neske i sinä, komaine, d'e-           päs sinäkin, kummiseni, ky-
 rern'ahan, istte lähtken reu-         lään, istu lähteen reunalle,
 nale, händ päästä lähtkehe i          päästä häntä lähteesen ja pidä
 pidä sigä hätk uhtei! Hot hö          siellä kauvan aikaa! Jos kalat
 kalad liikuteltais händas, sinä       liikuttelisivat hännästä, sinä
 händat ala ota!'                      häntää elä ota!"

 Mäni händikas, muga i ra-             Meni hukka ja teki niin,
 doi, kut reboi nevoi, istuihe         kuin repo neuvoi, istuutui läh-
 lähtken reunale, händan pääst'        teen reunalle, päästi hännän
 lähtkehe. I irdal suur uhtei          lähteesen. Ja ulkona oli sangen
 pakaine, i händikahal händan          kova pakkanen, ja hukalta kyl-
 lähtkehe kylmi, mis'e agjal           mi hännän lähteesen, että lo-
 händat ei voi otta. Naised            pulla häntää ei voi nostaa. Nai-
 tultihe vedele i otettihe hän-        set tulivat vedelle ja ottivat
 dikast korondoil panta i löti-        hukkaa korennoilla panna ja
 he händast uhtei jalos. Hän-          löivät häntä kovin jalosti.
 dikas kun akois pageni, händ          Hukka kun akoista pääsi, häntä
 lähtkehe jäi, sinne katteis. Ku-      lähteesen jäi, sinne katkesi.
 ni n'ene akad oltihe vedel,           Sillaikaa kun akat olivat ve-
 n'etsä reboi tuli naisten perthe,     dellä, tuli repo naisten
 i naisil stolal kyrsit segoite-       pirttiin, ja naisilla oli pöy-
 tud patha; n'etsän reboi raas-        dällä kyrsäsiä seoitettu pataan;
 mestan söi, i padan kumois            sen taikinan repo söi, ja ku-
 itselese päha, i jookseskans          mosi padan päähänsä, ja al-
 mööst dorogat, möte metsha.           koi taas juosta tietä myö-
 I dorogal homais hän händi-           ten metsään. Ja tiellä huo-
 kahan, kudam jooksob hända-           masi hän hukan, joka juoksee
 ta i vongub. Reboi hänel ky-          hännättä ja vonkuu. Repo ky-
 sui: "händan kuna sinä jätit,         syi häneltä: "kunne sinä, kum-
 komaine, kun silai händat ei          miseni, hännän jätit, kun sinulla
 le?" N'etsä händikas reboile          häntää ei ole?" Hukka alkoi
 p'enitseskans: "sä mintai käs-        nuhdella repoa: "sinä minua käs-
 kit d'erevn'aha isttase lähtken       kit kylään istuutumaan lähteen
 reunale, minä kuin istuimoi,          reunalle, minä kun istuuin, niin
 i händan milai lähtkehe kyl-          hännän minulta lähteesen kyl-
 mi, i sil aigal tultihe naised        mi, ja sillaikaa tulivat naiset
 vedele i mintai lötihe koron-         vedelle ja löivät minua korennol-
 doil pool surmha-sai, otva it-        la puoli kuoliaksi, tuskin itse
 se uidin." N'etsä reboi sanui         pääsin pois." Repo sanoi hukalle:
 händikahale: "i mintäi katsoske,      "minuakin katsos, kummiseni,
 komaine, muga-s'je lööthe, kun        samoite lyötiin, kun minä tulin
 minä tulin sintai d'erevn'aha         kylään sinua vartioitsemaan;
 vardeitsemaha; katso milai pään       katso kaiken pääni löivät rik-
 murettihe kaigen." -- -- --           ki." -- -- --




4. Myran och herden.


 Kus'jiaine i paimen.                  Muuriainen ja paimen.

 Paimen metsäs polti kus'jiais-        Paimen metsässä poltti muuri-
 pesän, kut kus'jiaine hänt ki-        ais-pesän, kuin muuriainen hän-
 bedas puri. Kus'jiaisel paha          tä kipeästi puri. Muuriainen pa-
 m'eles tegihe, a hänel muite          hastui siitä, mutta muuten oli
 oli vähä väget, ei voint pai-         hänellä vähän voimaa, ei voi-
 ment peksta. Siit sutundas            nut paimenta pieksää. Suutuksis-
 läks Jumalan noste, paimnen           saan läksi Jumalan luoksi, pai-
 päle s'alimahase, mis'e paim-         menen päälle valittamaan, että
 ned äijän leibmuruit pantas           paimenet panevat paljon leipä-
 maha; hän ei rohtint sanoda           muruja maahan; hän ei rohjen-
 paimnen pääle pesän poltan-           nut sanoa paimenen päälle pesän
 dat, mis'e hän eismäigi itse          poltantaa, että hän ensin it-
 hubin radoi paimnele: hänen           se pahoin teki paimenelle:
 puri kibedas. Jumal sanui: "voi-      häntä puri kipeästi. Jumala sa-
 bik uskta, praud om, min si-          noi: "voipikin uskoa, tosi on,
 nä pagiset, a omadik silai            mitä sinä pakiset, mutta onko si-
 nähjad i svidetel'at; minä mui-       nulla näkiöitä ja todistajia;
 tei en voi teit sudta."               minä muuten en voi teitä tuomi-
 Kus'jiaine läks nähjit ets-           ta." Muuriainen läksi näkiöitä
 maha, i mendes dorogal yks-           etsimään, ja pakisee tiellä men-
 näse itsese ked pagisob: "mi-         nessä yksin itseksensä: "minun
 lei pidab hämehauk löyta, n'et-       pitää löytää hämähäkki, se hä-
 sä hämehauk t'edab paimnen            mähäkki tietää paimenen työn,
 radon, mis'e hän elab joga            sillä hän elää joka päivä niit-
 päivän n'emiden koiriden ked."        ten koirain kanssa."
 Hän i löys hämehaugun i               Hän myös löysi hämähäkin ja
 sanui hänele: "tule milei, vei-       sanoi hänelle: "tule minulle,
 koi, nähjaks, minä paimnen            veikkonen, todistajaksi, minä
 ked Jumalan-no sudimoi."              paimenen kanssa Jumalan luona
 Hämehauk kysui: "mi teil mu-          keräjöitsen." Hämähäkki kysyi:
 gomit tegihe keskustoit, i mis        "kuin teillä mokomia keskustoita
 to suditoisei?"                       syntyi, ja mistä te keräjöitset-

 Kus'jiaine ei sanont, min-            te?" Muuriainen ei sanonut, min-
 t'ähte sudtihesei, tolko sa-          tähden keräjöitsivät, hän vaan
 nui hän hänele: "silei pidab          sanoi hänelle: "sinun pitää tul-
 tulda, Jumal itse sintai kutsui."     la, Jumala itse kutsui sinua."

 Hö tultihe Jumalan noste,             He tulivat Jumalan luoksi,
 i Jumal netsil hämehaugul ky-         ja Jumala alkoi kysyä hämähä-
 syskans: "nägidik sinä, mise          kiltä: "näitkö sinä, että pai-
 paimen äijän leibmuruit pa-           men paljon leipämuruja maahan
 nob maha?" Hämehauk sanui:            panee?" Hämähäkki sanoi: "pai-
 "paimen ei le väär, hänel ei          men ei ole syypää, hänellä ei
 le mugoist sijat, kas söda, ei        ole mokomaa sijaa, kussa syö-
 stolat, kudamol leib t'sapta;         dä, ei pöytää, jolla leipä leika-
 hänel kons joudei 'aig, siit          ta; konsa hänellä on joutava
 hän i sööb." Jumal sanui hä-          aika, niin hän syö." Jumala sa-
 mehaugule: "sinun n'etsä pa-          noi hämähäkille: "se sinun pa-
 gin praud, a sinä kus'jiaine          heesi on tosi, mutta sinä muu-
 kaigen k'elastat; mint'ähte si-       riainen valehtelet kaikki; min-
 nä itseis lähelisen pääle vihan       tähden sinä lähimäisesi päälle
 kandat?" I Jumal andoi ku-            vihaa kannat?" Ja Jumala an-
 s'jiaist palikal selgha, i lykais     toi muuriaista paalikalla sel-
 häntast taivhas-päi maha, i mu-       kään, ja lykkäsi hänen taivaasta
 ga hän eeskäi keskel katteis,         maahan, ja niin hän siitälä-
 a hämehaugun Jumal ot' i              hin keskeltä katkesi, mutta hä-
 lasketi noral maha sent'ähte,         mähäkin Jumala otti ja lasket-
 min hän praudan pagis', i it-         ti nuoralla maahan sentähden,
 sese lähelisen päle ei vihat          kun hän toden puhui ja lähimäi-
 kandant. I siit päivas-sai te-        sensä päälle ei vihaa kantanut.
 gihesei hämehaugul itselase           Ja siitä päivästä tekeysivät hä-
 norad, kudamoil voib ylähaks          mähäkillä itsellänsä nuorat,
 da alahaks kävyda, a kus'jiai-        joilla voipi ylös ja alas käydä,
 ne siit aigas-sai kahtes palas,       mutta muuriainen siitä ajasta
 kut hän langeis ylähän-päi:           alkain on kahdessa palassa, kun
 kesk tegihe hoik, pä da ta-           hän lankesi ylhäältä päin: keskus
 gam sangtad.                          tuli hoikka, pää ja perä paksut.




5. Katten och mössen.


 Kas'ji i hired.                       Kissa Ja hiiret.

 D'erevn'as oli kas'ji uhtei           Kylässä oli aika iso kissa,
 suur, kudam kaikit hirit sööb;        joka syöpi kaikki hiiret, kus-
 kus löytab, siit i tabadab i          sa löytää, siinä tavoittaa ja
 sööb. I n'ene hired, kudamod          syöpi. Ja ne hiiret, jotka lopul-
 lopud jätihe, keraisihesei            la jäivät, keräysivät kaikki yh-
 kaik yhlhe sijaha i ussoveti-         teen paikkaan ja neuvottelivat,
 tehe, mi n'etsile kas'jile tehta,     mitä sille kissalle tehdä, ja
 i kaikis tobjin hiir se dumai         kaikkein suurin hiiri se arve-
 i pagisob: "kerakkamai mö kai-        li ja pakisee: "kerätkäämme yh-
 kin d'engoit, ostkamai kellon         teisesti rahoja, ostakaamme kel-
 i sidokamai ne'tsile kas'jile         lo ja sitokaamme sille kissalle
 kaglaha; kun hän tuleskandob          kaulaan; kun hän alkaa tulla kel-
 kellon ked, muga mö kulis-            loneen, niin me kuulemme ja
 tamai i kaik pagenemai." D'en-        pakenemme joka ainoa." Rahat
 gad ho k'eratihe i kellon os-         he keräsivät ja ostivat kellon,
 tetihe, a ken heis n'etsän si-        mutta ken heistä menee sito-
 doskandob kas'jile kellon kag-        maan sen kellon kissalle kau-
 laha: yksin eba rohtkoi, i hot        laan: yksin eivät rohkene, ja
 kaigin mäntas, hän n'etsä ka-         jos kaikin menevät, se kissa
 s'ji heit sööb. Kellot ei roh-        syöpi heidät. Kelloa ei rohjen-
 titud ni-ken mänta sidomaha.          nut kenkään mennä sitomaan.
 Hiril d'engad mäntihe uhtei,          Hiiriltä rahoja meni paljo, kel-
 kel muitei jäi, kun edelpäi ei        lo jouten jäi, kun edeltäpäin ei
 dumaitud, mis'e heis sidojit          tuumattu, että heissä sitojata
 ei le. Mitte tahtot raat, kun         ei ole. Mikä työ tahtonsa, kun
 edelpäi et dumai, kävub kut           edeltäpäin et ajattele, käypi
 hiril kellon sidont.                  kuin hiirillä kellon sidonta.




6. Tranan, räfven, anden och hönan.


 Kurg i reboi.                         Kurki ja repo.

 Kurg jäi talveks, reboi tu-           Kurki jäi talveksi, repo tu-
 li, kysub: "kut silei kurg elä-       li, kysyi: "kuinka sinä kurki
 da?" Kurg sanoi: "mi minun            elät?" Kurki sanoi: "mitä mi-
 elämises, kun milai ni-mitä sö-       nun elämisestäni, kun minulla
 mist ei le." Reboi sanui: "o-         ei ole mitään syömistä." Repo
 penda sä mintäi, kurg, lend-          sanoi: "opeta sä minua, kurki,
 maha, mä sintäi sötan talven."        lentämään, mä sinua syötän tal-
 Hän i söti talven, i tuli ke-         ven." Hän myös syötti talven,
 sä, "no, sanui, openda lend-          ja tuli kesä, "no, sanoi, opeta
 maha!"                                lentämään!"

 Kurg sanob: "istutehe selg-           Kurki sanoo: "istuutu sel-
 ha, mä sintäi opendan!" Re-           kään, mä sinua opetan!" Repo
 boi istuihe i n'etsä kurg lent',      istuutui ja se kurki lensi, len-
 lent', lent', lent' ylähaks, i si-    si, lensi, lensi korkialle, ja
 gä jät' reboin, kudam langeis         siellä jätti revon, joka lankesi
 maha i katkais itsese jalgan.         maahan ja katkaisi jalkansa.
 I n'etsä kurg laskihe maha i          Ja kurki laskihe maahan ja
 kysub: "kuitei silei, reboi, leta     kysyy: "kuinka sinulla, repo,
 oli?" "Hyvä, sanob reboi, oli,        lentää oli?" "Hyvä, sanoo repo,
 a jalgan katkaisin." -- "No,          oli, mutta jalan katkaisin." --
 sanui kurg, kun katkaisit, ka         "No, sanoi kärki, kun katkai-
 katkaida!"                            sit, niin katkaise!"


 Sors i kana.                          Sorsa ja kana.

 Jäi sors talveks. Kana sa-            Jäi sorsa talveks. Kana sa-
 nob: "kut silei sors eläda?"          noo: "kuinka sä sorsa elät?"
 Sors sanob : "nälgha kolen, sö-       Sorsa sanoo: "nälkään kuolen,
 da ei le ni-mitä." N'etsä kana        syödä ei ole mitään." Kana sanoi
 sanui sorsale: "openda sä min-       sorsalle: "opeta sä minua uimaan,
 täi ujumaha, mä sintäi talven         mä sinua talven syötän." Sii-
 sötan." Siit i söti sorsat tal-       tä myös syötti sorsaa talven.
 ven. Tegihe kesä, "nygyide            Tuli kesä, "nyt opetan,
 opendan, sanui sors, astu sa-         sanoi sorsa, astu pyydämme
 mai yhtes räpusuden." N'etsä          yhdessä rääpystä." Kana al-
 kana ujuskans sorsan jälghe           koi uida sorsan jälkeen ran-
 rannas-päi i uptaskans. "Oi           nasta ja upota. "Oi sorsa up-
 sors uptan!" -- "Hot uptat, ka         poan!" -- "Jos uppoat, niin
 sä upta!" -- "Oi sors upsin!"         uppoa!" -- "Oi sorsa upposin!"
 -- "Hot upsit, muga upsit."           -- "Jos upposit, niin upposit."
 -- Hän i uppois kans.                 -- Ja kana myös upposi.




7. Tre bröder blifva rika.


 Kolmen veljesen bohatunt.            Kolmen veljeksen rikastuminen.

 Endei eletihe kolmen velje-          Ennen eli kolme veljestä ja
 sed, i n'ene jagoihesei: yhtele      ne jakoivat välillänsä: yhdelle
 tuli gominlabidoine, toisele         tuli riihi-lapio, toiselle kissa,
 kas'ji, kolmandele niinkät'sine.     kolmannelle niinikeränen. Se
 N'etsä labidoisen ked vanhemb        vanhin veli riihi-lapion kanssa.
 velj läks rahfhasehe. Astui,         läksi vaeltamaan. Astui, as-
 astui, i tuli gomnaha, gom-          tui ja tuli riihelle, riihessä
 nas mus'jik rugeben pubtastab,       mies ruista puhdistaa, jyvän
 jyväisen kandab t'sogaha, a          kantaa loukkoon, ruumenen toi-
 runguden toishe. N'etsä sanui        seen. Se poika sanoi hänelle:
 hänele briha: "mäne mugoitt'e        "mene mokoma rukiin puhdis-
 rugehen puhtastaj kothe, kuni        taja kotiin, sillaikaa kuin sinä
 sinä sööt i havadan toot, sini       syöt ja säkin tuot, minä ne
 minä n'etsän rugehen selgitan."      rukiit selvitän." Mies meni,
 N'etsä mus'jik mäni, söi, i          söi, ja kun tuli syömästä
 kons tuli sömas-päi tagaisi,         takaisin, olivat sillä pojal-
 n'etsil brihal rugehed jo sel-       la rukiit jo selvitetyt. Mies
 gitetud. Mus'ijk kysub bänel:        kysyy häneltä: "mikä kone
 "mi silai n'etsä statjaine, ku-      se sinulla on, joka rukiit sel-
 dam rugehen sel'gitab?" "Om          vittää?" "On minulla riihi-
 milai labidoine", sanui briha,       lapio", sanoi poika, ja osoit-
 i osuti hänele labidoisen. Mu-       ti hänelle lapioisen. Mies
 s'jik kysub: "min sinä pagitset      kysyy: "mitä sinä pyydät
 n'etsiit labidoises?" Hän n'etsä     siitä lapiosta?" Poika nos-
 briha noust labidoisen seisma-       ti lapion pystöön ja sanoi:
 ha i sanui: "n'etsän kortan          "sen korkuisen läjän raho-
 kogon dengoit." Mus'jik i an-        ja." Ja mies antoi, ja se
 doi, i n'etsä briha läks kothe       poika läksi kotiin ja rikas-
 i bohatui.                           tui.

 Toine velj sanob: "kut mi-           Toinen veli sanoo: "kuinka
 lai pidab bohatuda? Lähtta i         minun pitää rikastua? Lähtenen
 milei kas'jin ked rahfhase."         minäkin kissan kanssa kulke-
 I läks n'etsä velj keskmaine.        maan." Ja se keskimäinen veli
 Astui, astui, i tuli n'engoma-       läksi. Astui, astui, ja tuli erää-
 ha lidnaha, i katsob, vedetas        sen kaupunkiin, ja katsoo, ve-
 m'ehen hirile sömaks. Hän            tävät miehen hiirille syödä. Hän
 sanui: "min andatei, ka minä         sanoi: minkä annatte, niin minä
 mänen?" Hö äi dengoit hä-            menen? He paljon rahoja hä-
 nele toigotetihe. I mänöb n'et-      nelle lupasivat. Ja mene se poi-
 sä briha i panese aitha maga-        ka ja paneikse maata aittaan,
 ta, kudam täys hirakaisit. Kons      joka oli täynnä hiiriä. Kun hii-
 tuleskatas hirakaised händast        ret alkavat tulla häntä syömään,
 söömha, hän pääst kas'jisen si-      hän päästi kissan povestansa, ja
 sälis-päi, i n'etsä kas'ji rikoi     se kissa tappoi heidät kaikki. Ja
 heit kaigit. I mänthe homis-         miehet menivät aamulla kat-
 sol mus'jikad katsmaha: hira-        somaan: hiiriä lavitsat täyn-
 kaisit lautsalised täydet, kaik      nä, kaikki tapetut, mutta yk-
 rikotut, a yks hiir tobj istub       si iso hiiri istuu miehen rin-
 m'ehen rinthil. I nous n'e-          tahilla. Ja nousi poika, tu-
 tsä briha, tuli perthe i osut        li pirttiin ja osoitti sen elä-
 n'etsän sverisen, kudam kaik         vän, joka kaikki hiiret tappoi.
 hired rikoi. I kysui lidnan          Ja kysyi kaupungin päämies:
 isand: "min sä hänes pagitset?"      "mitä sä siitä tahdot?" Hän
 Hän libuti kas'jin korvis ylä-       kohotti kissan korvista ylös
 haks i sanui: "n'etsän kortden       ja sanoi: "tuon korkuuden an-
 andanet hobedat, ka i minä           tanet hopiata, niin minä kis-
 kas'jin andan." Hän i andoi,         san annan." Hän antoikin,
 i n'etsä briha tuli hobedan ked      ja poika tuli hopian kanssa
 kothe i bohatui jalost.              kotiin ja rikastui suuresti.

 Kolmans noremb velj sa-              Kolmas nuorin veli sanoo:
 nob: "lähtta muga i milei niin-      "lähtenen muka minäkin niini-
 kät'sisen ked rahfhase, mis'e        keräsen kanssa ihmisiin, että
 i milai bobatuda." I läks n'et-      minäkin rikastuisin." Ja läksi
 sä noremb velj, mäni, mäni,          se nuorin veli, meni, meni,
 tuli järven rantha i istuihe         tuli järven rantaan ja istuutui
 randaisehe i punoskans noran.        rannalle ja alkoi punoa nuoraa.
 I Vedehine nägisti bänen i           Ja Wetebinen näki hänen ja
 olgoti itsesä vonukan: "mäne         lähetti pojan poikansa: "mene
 katsmaha, min n'etsä mus'jik         katsomaan, mitä se mies raa-
 radab!" Mäni i sanob: "tät käsk      taa!" Meni ja sanoo: "ukko
 kysuda, min sinä radat." Hän         käski kysymään, mitä sinä teet."
 n'etsä briha sanob: "punon mi-       Hän se poika sanoo: "punon
 nä noran pagitase teis entsis        köyttä vaatiakseni teiltä entis-
 vosis n'edoimkan. A kun etei         ten vuotten rästiä. Waan kun
 andkoi n'edoimkat, kärin jär-        ette maksa rästiä, käärin jär-
 ven kät'sile, vedan veden pät'-      ven kerälle, vien sen uunin
 sile." N'etsä Vedehisen vo-          perälle." Wetehisen pojan poi-
 nuk mäni t'ätase loste i sanui:      ka meni ukkonsa luoksi ja sa-
 "oi t'ätoi! istub mus'jik järven     noi: "oi ukko! istuu mies jär-
 randas, punob noran i pagit-         ven rannalla, punoo köyttä ja
 sob meis entsis vosis ne-            vaatii meiltä entisten vuotten
 doimkan. A kun emai andkoi           rästiä. Waan kun emme maksa
 nedoimkat, kärib järven kät-         rästiä, käärii järven kerälle,
 sile, vedab veden pätsile."          viepi uunin perälle." Ukko sa-
 T'ät sanob: "nah n'etsile mi-         noo: "vie sille minun sauvaa-
 nun palits; kut hän lykaidab         ni; kun hän nakkaa sen sau-
 n'etsän palitsan sinus ylömba,       van korkiammalle, kun sinä,
 ka i kärib järven kät'sile, ve-      niin myös käärii järven keräl-
 dab veden pät'sile."                 le, viepi uunin perälle."

 Vonuk mäni n'etsän palit-            Poikanen meni sen sauvan
 san ked i sanui mus'jikale:          kanssa ja sanoi miehelle: "uk-
 "t'ät käsk sintäi n'etsän palit-     ko käski sinun tuon sauvan
 san lykaita; kun sinä ylömba         nakata; sinä ylemmäksi nak-
 lykaidat, kut minä, ka i den-        kaat, kun minä, niin me rahat
 gat andamai." Hän n'etsä Ve-         annamme." Se Wetehisen po-
 dehisen vonuk itse lykais edel       jan poika nakkasi ensin uhka
 uhtei ylahaks, i kons largeis,       korkialle, ja kun putosi, puoli
 pool palitsat upponis maha.          sauvaa upposi maahan. Se
 N'etsä briha sanoi: "noustas-        mies sanoi: "nosta'pas sauva
 ke palits maas-päi i andaske         maasta ja annapas minulle;
 minule; minä sinun jälgit en         minä sinun jälkiäsi en rupea
 noustaskande." I Vedehisen           nostamaan." Ja Wetehisen po-
 vonuk noust palitsan i andoi         jan poika nosti sauvan ja an-
 n'etsile brihale. I hän ot' n'et-    toi sille miehelle. Ja hän otti
 sän palitsan käthe i sanob: "pust    sen sauvan käteensä ja sanoo:
 tuldas pilved, minä lykaidan         "annas pilvet tulevat, minä nak-
 palitsan n'enihe pilvihe, hän i      kaan sauvan niihin pilviin,
 sinne tartub." "Oi, sanui Ve-        sinne se myös jääpi." "Oi, sa-
 dehisen vonuk, ala lykaida!          noi Wetehisen pojan poika, elä
 t'ätain mintäi lajib i lööb." I      nakkaa! ukko minua toruu ja
 mäni palitsan ked t'ätase loste      lyöpi." Ja meni sauvan kanssa
 i sanui hänele, mi ladib pil-        ukkonsa luoksi ja sanoi hänelle,
 vihi tartutada mus'jik palitsan.     että mies hankkei pilviin tartut-
 Vedehine sanui hänele: "mäne         tamaan sauvan. Wetehinen sanoi
 kutsu händast hebot kandmaha         hänelle: "mene kutsu häntä he-
 ymbri järves!"                       voista järven ympäri kantamaan!"

 Mäni vonuk i sanui mus'ji-           Meni poikanen ja sanoi mie-
 kale: "t'ätain käsk sintäi hebot     helle: "ukko käski sinua he-
 ymbri järves kandmaha, ku-           voista järven ympäri kantamaan,
 dam se paremba kandab; kun           ken se paremmin kantaa; kun
 sinä kandat, ka i dengad an-         sinä kannat, niin rahat annam-
 damai." N'etsä Vedehisen vo-         me." Wetehisen pojan poika
 nuk kandaskans edel, kins'joit,      alkoi ensin kantaa, kiinnitti,
 kins'joit, kins'joit, i ei voint     kiinnitti, kiinnitti, ja ei
 kantta, a briha kun ot hebon, istui  voinut kantaa, mutta mies kun otti
 ratshile, ajoi hänel ymbri järves.   hevoisen, istui ratsahin, ajoi hä-
 Mööst läks n'etsä Vedehisen          nellä järven ympäri. Taas läksi
 vonuk, mäni i sanui t'ätale:         Wetehisen pojan poika, meni ja
 "oi t'ätoi! minä en voint he-        sanoi ukolle: "oi ukko! minä en
 bot ni mitä kantta, a kun mu-        voinut hevoista mitenkään kan-
 s'jik jalgoil keskhe fatij hebon,    taa, mutta kun mies jalkainsa vä-
 kandist' ymbri järves, da ei         liin tempasi hevoisen, kantoi jär-
 ni higostunt."                        ven ympäri, ja ei hiostanutkaan."

 Vedehine sanui hänele: "mä-          Wetehinen sanoi hänelle:
 ne, kutsu jättho händast; hän        "mene kutsu häntä kilpajuoksuun,
 kun jätab sinun, ka i kärib          jos hän jättää sinun, niin kyl-
 järven kät'sile, vedab veden         lä käärii järven kerälle, vie
 pät'sile."                           sen uunin perälle."

 Läks netsä Vedehisen vonuk,          Läksi Wetehisen pojan poi-
 tuli i sanui mus'jikale: "t'ät käsk  ka, tuli ja sanoi miehelle: "uk-
 sintäi jättho kutsta, kudam          ko käski sinua kilpajuoksuun,
 meis jätab toisen, kun sinä          ken meistä jättää toisen, kun
 jätät, ka i d'engad andamai."        sinä jätät, niin rahat annamme."
 N'etsä briha sanui hänele: "nak-     Se mies sanoi hänelle: "tuossa
 hus kaskudes om milai kolm-          kaskessa on minulla kolmiöinen
 öine poig; i hän jätab sintai.       poika; sekin sinun jättää. Me-
 Mene i kis'ni sigä, siit hän         ne ja karjaise siellä niin hän
 sinun ked jättho lähtob." Hän        sinun kanssasi jättöön lähtee."
 i mäni i kis'nij, i penshas-päi      Hän meni ja karjaisi ja jänis
 jänis jookseskans, da jät' hän-      alkoi juosta pensaasta, ja jätti
 dast. N'etsä vonuk tuli tagaisi      hänen. Poikanen, tuli takaisin
 i sanui t'ätalese: "oi t'ätoi!       ja sanoi ukollensa: "oi ukko!
 kolmöine laps da mintai jät."        kolmiöinen lapsikin minun jätti."

 "Mäne, sanui Vedehine, da            "Mene, sanoi Wetehinen, ja
 kutsu händast völ bortsale."         kutsu häntä vielä painelolle."
 Hän i mäni i sanui: "t'ätain         Hän meni ja sanoi: "ukko käs-
 käsk bortsale kutsta, kudam          ki painelolle kutsua, ken sor-
 sordab toisen; kun sinä sor-         taa toisen; kun sinä sorrat,
 dat, ka i d'engad andamai."          niin rahat me annamme."
 Hän n'etsä briha sanui: "mä-         Mies sanoi: "mene tuonne
 ne nakhu pikkuisehe, om mi-          pikkuisen, on minulla pensaan
 lai penskan taga sada voosne         takana satavuotinen ukko, lyö
 uk, iske händast dubinal, i          sitä kepillä, hänkin sinun sor-
 hän sintai sordab."                  taa."

 Hän mäni, sigä penshan ta-           Hän meni, siellä pensaan
 ga kondij, hän isk dubinal, i        takana kontio, hän löi kepillä,
 kondij skotsij i tabasihe hän-       ja kontio hyppäsi ja tavoitti
 dast, i vanut', vanut', vanut',      hänen, ja muokkasi, muokkasi,
 i p'eks' hänt pool surmha-sai.       muokkasi ja pieksi hänen puolin
 Hän vähäs henges tuli t'ätase        kuoliaksi. Hän vähissä hengin
 loste i sanoi t'ätalese: "oi t'ä-    tuli ukkonsa luoksi ja sanoi ukol-
 toi! i sada voosne uk mintai         lensa: "oi ukko! satavuotinen
 p'eks' i vanut' surmha-sai." "Mä-    ukkokin pieksi ja vanutti minun
 ne, sanui Vedehine, kysu mu-         kuoliaksi." "Mene, sanoi We-
 s'ijkal, äijänik hän pagitsob n'e-   tehinen, kysy mieheltä paljonko
 doimkat?" Hän i mäni i ky-           hän vaatii rästiä." Hän meni
 sui: "äijänik sinä pagitset n'e-     ja kysyi: "paljonko, sinä vaadit
 doimkat?" Hän sanob: "yks n'et-      rästiä?" Hän sanoo: "yhden täy-
 sä täys kolpakoinen kuldat." I       den hatullisen kultaa." Wete-
 mäni n'etsä Vedehinen t'ätase        hinen meni ukkonsa luoksi ja
 loste i sanui hänele: "yhten         sanoi hänelle: "hän vaatii yh-
 kolpakoisen pagitsob kuldat täy-     den hatullisen täynnä kultaa."
 den." A netsä briha karan            Mutta mies kaivoi kuopan maa-
 kaivui maha i kolpakoishe rei-       han ja laitti reijän hattuun, ja
 gun tegi, i sigä karan pääl pi-      piteli hattua siinä reijän pääl-
 deli kolpakost. I Vedehine toi       lä. Ja Wetehinen toi kultia
 kuldit mus'jikale kolpakoishe,       miehelle hattuun, ja ne kullat
 i n'ene kuldad karaha mänthe,        menivät kuoppaan, ja Wetehi-
 i Vedehine kandist', kandist',       nen kantoi, kantoi, ja täytti
 i täyt' n'etsän karan i kolpa-       sen kuopan ja hatun. Mies
 koisen. I pani n'etsä briha          pani kullat säkkiin ja läksi
 kuldad havadaha i läks kot'he.       kotiin. Ja tuli kotiin ja al-
 I tuli kot'he i eläskans bohatas     koi eleskellä uhka rikkaasti
 uhtei lujas itsese veljesiden        veljestensä kanssa. Ja niin
 ked. Da i völ elätas da oldas.       ovat ja elävät vieläkin.




8. Några ordspråk och gåtor.


 Homendes mudreniemb ehtat.           Aamu on ehtoota viisaampi.
 Aig vajehtelese i rist'it vajeh-     Aika vaihteleikse ja ihminen
   telese aigal.                        vaihteleikse ajan kanssa.
 Aig toob t'ynen meren, aig           Aika tuopi tyynen meren, ai-
   vootjan venhen.                      ka vuotavan venehen.
 Ei i tsar kuldat sö.                 Ei kuningaskaan kultaa syö.
 Yhtäi kala vedes, ei yhtäi las-      Ainian kala vedessä, ei ole
   james.                               aina apajassa.
 Yhtäi uus tsomemb, ensne hot         Aina uusi hempiämpi, ehkä en-
   paremb.                              tinen parempi.
 Ak vanh vinan joob, laho pu          Akka vanha viinan juopi, la-
   veden vedab.                         ho puu veden vetääpi.
 Ak dorogas-pai tagaisi pöörd-        Akka tieltä pyörteleikse, ei mies
   lese, mus'jik hot huba ei            pahanenkaan (käänny ta-
   pöördelt'e.                          kaisin).
 Anda Jumal aigad mäntä, päi-         Anna Jumala ajat mennä, päi-
   vad kuldaised kuluda.                vät kultaiset kulua.
 Anda yhtäi Jumal kyllal söda,        Anna ainakin Jumala kyllin
   kyllal joda, kyllal antta ky-        syödä, kyllin juoda, kyllin
   laha.                                antaa kylälle.
 Anda valdat pahale, enamb            Anna valtaa pahalle, enemp'
   ota itseleis.                        ota itsellesi.
 Hyvä andab vähäises, paha i          Hyvä antaapi vähästä, paha ei
   äijäs ei anda.                       anna paljostakaan.
 Ei kiirhul etähaks mäntä.            Ei kiireellä kauvas mennä.
 Lapses om äi lis'at: kalan saab,     Äijän lapsesta apua: kalan saa-
   kaks sööb.                           pi, kaksi syöpi.
 Lämbemb tuuliaisen al, mi si-        Lämpimämpi tuulen alla, kun
   saren armastusen al.                 sisaren armon alla.
 Os'al rist'it toisen net'sastjas     Onnellinen ihminen toisen va-
   mudreniaks tegehe.                   hingosta viisaaksi tulee.
 Raat muga linob, kut t'ehtas,        Työ on niin, kuin tehdään,
   sakonad liintäs, kut lugetas.        lait ovat, kuin luetaan.
 Lajint ranat ei tege, kun puul       Ei haukku haavaa tee, kun ei
   päha ei iskta.                       puulla päähän lyödä.
 Ei kaik m'ehed, kudamod kaad-        Ei kaikki miehiä, jotka hou-
   jit kandistas.                       suja kantavat.
 Jänut ei mitä jätta, langenut        Ei jäänyttä jätetä, langennut-
   ei mitä sortta.                      ta langeteta.
 Ehtal itkent, homisol nag-           Ehtoolla itkentä, aamulla nau-
   rant.                                ranta.
 Ei karged nagris eismäiseks          Ei karvas nauris ensimäiseks
   hapne.                               mätäne.
 Kauhaine vardeta ei ladt'e.          Ei kauha varretta kelpaa.
 Ei muga pagast, mi jo pap ei         Ei niin kirkko, ettei pappi
   mylu.                                mahdu.
 Ei koir ujumaha opete händat         Ei koira uimaan opi häntää
   ligotamata.                          kastamatta.
 Ei ni ken rodt'e kirves kädes.       Ei kukaan synny kirves kädessä.
 D'erevn'at ei le koiratomat,         Ei kylää koiratointa, eikä maata
   maat ei le m'ehetomat.               miehetöintä.
 Kohub kos'k ei jädu, liikub          Kuohuva koski ei jäädy, liik-
   kivi ei sammaldu.                    kuva kivi ei sammaloitu.
 Ei sil meri pagan, mi koirad         Ei sillä meri pilau, jos koirat
   randas lakkitihe.                    rannasta lakkivat.
 Wilus hiles lämbyit ei sada.         Ei kylmästä hiilestä tulta saada.
 G'ägi ei käsktes kukku, kukoi        Ei käki käskein kuku, eikä
   ei kutstes laula.                    kukko kutsuen laula.
 M'es nimel ei elä, a radol.          Ei mies nimellä elä, vaan työllä.
 Yhtäi Jumal abutab, kaikuit-         Aina auttaa Jumala, ajan kai-
   sen aigan katkaidab.                 ken katkaiseepi.
 M'est abuda mäges, last nous-        Miestä auta mäessä, lasta nos-
   ta kynduses.                         ta kynnyksessä.
 Ei aig m'est varasta, m'es ai-       Ei aika miestä odota, mies
   gan varastab.                        aikaa odottaapi.
 Ei päiväne yhtäi yhtes t'su-         Ei aurinko, aina yhdeltä puo-
   ras-pai pas'ta.                      lclta paista.
 Nutaj koir jänist ei sa.             Haukkuja koira ei saa jänistä.
 Päivan-nousem ei heitä tuulen-       Itä ei heitä tuulentaa, ennen-
   dat, kuni ei vihmu, ak ei            kun sataa, akka ei heitä to-
   heitä lajindat, kuni ei itke.        runtaa, ennenkun itkee.
 M'eletomit ei kyndkoi, ei se-        Mielettömiä ei kynnetä, ei kyl-
   mentkoi, itse rodisei.               vetä, itsestänsä kasvaa.
 Itkul ei päästä b'edas-pai, von-     Itkulla ei päästä hädästä, von-
   gundal ei pahois päivis-päi.         gunnalla ei pahoista päivistä.
 Ei kaht tsarit yhthe lidnaha        Ei kahta kuningasta yhteen lin-
   mylukoi.                             naan mahdu.
 Ei bohat, kudam elon saab,           Ei se rikas, joka elon saapi,
   se bobat, kudam vardeitsob.          se rikas, joka hoitaa.
 Ahnel itsese valt onghe tart-        Ahvenell' on valtansa onkeen
   ta, kun tahtob.                      tarttua, jos tahtoo.
 Paremb katsta nagrajan suhu,         Parempi katsoa naurajan suu-
   mi itkejän.                          hun, kuin itkiän.
 Ei yks gor'a, ku birdas, go-         Se ei ole yksi suru, ku on pir-
   r'at kaks niites.                    rassa, kaksi surua langassa.
 Ei severs m'ehit, kuvers kadjit.    Ei niin paljo miehiä, kuin housuja.
 Savu silmit ei t'sapa.               Ei savu silmiä lyö.
 Otjale yks gr'äh, sanojale sa-       Yksi synti ottajalle, sanojalle
   da gr'ähat.                          sata syntiä.
 Ei m'es m'est ajele, aig m'e-        Ei mies miestä ajele, aika mie-
   hen ajelob.                          hen ajeleepi.

     *   *   *                              *   *   *

 Paik paigan pääl, n'egl igäs         Paikka paikan päällä, neulaa
   ei lis'ke? -- _kiuduk kyl-           iässä ei ollut? -- _Kiuvas
   vetis_.                              saunassa_.
 Seisub patsas seitsmäl pats-         Seisoo patsas seitsemällä pat-
   hal pääl, langtob patsas,            saalla; kaatuu patsas, kaikki
   kaik rahvas ihastutas? --            ihmiset ihastuvat? -- _Pää-
   _Äi-päiv_.                           siäinen_.
 Täys karsin valgtit joutsnit? --     Täysi karsina valkioita joutse-
   _Hambhad suus_.                      nia? -- _Hampaat suussa_.
 P'enikäine, mustaine, kaigen         Pienoinen, mustainen, kaiken
   mirun t'somitab? -- _N'egel_.        maailman kaunistaa?-- _Neula_.
 Hiir raudaine, händ töine? --        Hiiri rautainen, häntä hamppui-
 _N'egl niiten ked_.                  nen? -- _Neula lankaneen_.
 Mesjad puised, pöldod rau-           Rajat puiset, pellot rautaiset?
   daised? -- _Ikkun_.                  -- _Ikkuna_.
 Päival kogos, ööks levitetas? --     Päivällä koossa, yöksi levite-
   _Postelja_.                          tään? -- _Wuode_.
 Kanaine hohlaisen ked kaiguit-       Kana töyhtö-päinen jokai-
   sele kumartase? -- _Kä-              selle kumartaikse? -- _Kä-
   aiastij_.                            siastia_.
 Gomin raudaine, katos kagrai-        Riihi rautainen, katto kaurainen?
   ne? -- _R'ehtil i kyrsäd_.           -- _Riehtilä ja kyrsät_.
 Metsha mänob, kl'etkad tegob,        Metsään menee, pesät tekee,
   metsas-pai tulob, kl'etkad           metsästä tulee, pesät tekee?
   tegob? -- _Virs'ud_.                 -- _Wirsut_.
 Kid's'araine, kad's'araine, kai-     Kiksarainen, katsarainen, jokai-
   guitsele kät andab? --_G'äga_.       selle kättä antaa? -- _Ripa_.
 Edel oraine, keskel keraine,         Edestä oranen, keskeltä keränen,
   jälgel labidoine? -- _Kana_.         perästä lapioinen? -- _Kana_.




9. Sjette kapitlet af Matthæi evangelium.


  1. Wardeitkateisei andelta milostinat teiden rahfhan aigan,
     siks mis'e hö teit n'ähtais': muga ei line teile nahradat
     tatas teiden taivhalises.

  2. I muga kons andad milostinan, ala torvda it'seis' kohtas,
     kut litsemerad t'ehtas sinagogois i irdal, mis'e kitaisiba
     heit rahvas. Toden sanon teile: hö saiba jo it'selesei nahradan.

  3. Sinä-s'je andle milostin, mis'e hur käsi sinun ei nägeis',
     min tegob oiged.

  4. Da linob milostin sinun n'ähmatoi, i tat sinun nägeb n'ähmatoman
     andab silei nägymis'el.

  5. I kons ristitei, ala ole kut litsemerad, kudamod l'ubitas
     sinagogois i irdal seis'uteldas rist'mahase, mis'e n'ähtais'
     heit rahvas. Toden pagis'en teile: hö otiba jo it'selesei
     nahradan.

  6. Sinä-s'je kons ristitei, mäne perthe it'seis' i salpta it'seis'
     veräjad, i rist'te it'seis' tatale, kudam ei nägy; i tat sinun
     nägeb ei-nägymis'en andab silei nägymisel.

  7. Risttes-s'je algatei sanelko ligahist, kut kelitajad; ibo hö
     dumaitas, mi äijis' vaihis' it'seis' liintas kuuldud.

  8. Algatei uskokoi heile; ibo tedab tat teiden, mis' tedatei
     nus'jan, edel teiden pagitust hänel.

  9. Rist'kateisei-s'je tö muga: Tat meiden, kudam taivhil! i
     svätikahase nimi sinun.

 10. Tulkaha tsarstv sinun; t'ehkahase vald i mal kut taivhal.

 11. Leib meiden joga-päivaline anda meile n'etsile päivale.

 12. I jäta meile velgad meiden, kut i mö jätamai volgnikoile its'emoi.

 13. I ala anda meit hubale, no kait'se meit pahas-pai, siks'
     mis'e sinun om tsarstv i vägi i kuulund igäks; linob.

 14. Ibo jestli linetei jätmaha rahfhale gr'ähad heiden, jätab
     i teile tat teiden taivhaline.

 15. A jestli etei linekoi jätmaha rahfhale gr'ähoit heiden, i
     tat teiden ei jäta gr'ähoit teiden.

 16. Kons-s'je pyhitatei, algatei olgoi abidoitut, kut litsemerad:
     ibo hö ottas pimedad ros'jad, siks' mis'e osutadas rahfhale
     pyhitajiks'. Todel sanon teile: hö saiba jo it'selese nahradan.

 17. Sinä-s'je pyhitades voida pä it'seis' i pese ros'ja it'seis'.

 18. Siks' mis'e ei osutadas rahfhale pyhitajiks', no tatan kohtas
     it'seis', kudam ei nägy; i tat sinun nägeb ei-nägymis'en andab
     silei nägymises.

 19. Algatei kerakoi it'seletei elot maal, kus koi i roste sööb,
     i kus vorad kaivetas i voruitas.

 20. No kerakat it'seletei elot taivhal, kus ni koi ni roste ei
     sö, i kus vorad ei kaivkoi i ei voruikoi.

 21. Ibo kus elo teiden, sigäl linob i sydaim teiden.

 22. Valgtus hibjät om silm. I muga silm sinun puhtas, se kaik
     hibj sinun valged linob.

 23. Jestli-s'je silm sinun huba, se kaik hibj sinun pimed linob. I
     muga jestli valged, kudam sinusais, pimed, se pimed völ enambal.

 24. Ni-ken ei voi sluus'jta kahtele bajarile: ibo ili yht linob
     ei t'irpmaha a tost l'oubmaha; ili yhtele hengel sluus'jmaha,
     a toisele ei raatmaha linob. Etei voikoi sluus'jta Jumalale i
     tavarale.

 25. Siks' pagis'en teile: algatei hooldukoi hengel it'setei, mi
     teile söda i mi joda; ni hibjal teiden, mihe sobitas. Heng eig
     tobjemb sömis't i hibj sobit?

 26. Katsuhtakatei taivhalis'it linduit: hö ei semekkoi, ei niitkoi,
     ni ei kerakkoi pöld-aitha; i tat teiden taivhaline sötab heit.
     Eig lujas tö parembad heit?

 27. I ken teisatei holiteldese voib lis'ata it'selese kasvot
     yhtele kynabrusele?

 28. I sobis' mi hooldutei? katsuhtakatei pöldohis'ile lilioile,
 kut hö kasvetas: hö eba raatkoi i ei keserkoi.

 29. No minä pagis'en teile, mi i Salomon kaiges kuulundas it'sese
     muga ei sobinus, kut kaikutt'e heis.

 30. Jestlis'je pöldohis'en heinän, kudam tänämbai kasvab, a homen
     linob pät'she lykaitud, Jumal muga sobitab, eig völ enambal
     teit, vähä-v'eriad?

 31. Algatei hooltelkoisei pagis'tes: mi meile söda, ili mi joda,
     ili mihe sobitas.

 32. Siks' mis'e n'etsitä etsitas k'elitajad, i siks' mis'e t'edab
     tat teiden taivhaline, mi teil kaiges n'etsis' om nuus'j.

 33. Etskatei-s'je eismäi tsarstvat Jumalan i praudat hänen, i
     kaik n'etsä panese teile.

 34. I muga ala hooldu hoomnis'es päivas, ibo hoomnine päiv it'e
     linob hooldumaha it'sese nuus'jis. Dovol'no kaikuit'sele
     päivale it'sese holed.

       *       *       *       *       *

Då det kan vara nog af föregaende nio språkprof-stycken, så
ihogkommande vårt i början gjorda löfte förfoga vi oss nu till några

        Allmänna betraktelser öfver de nordliga
                  Tschudernes språk.

Hvad först det nord-tschudiska språkets ljudsystem beträffar, så är det
betydligen skildt ifrån finskans, och det hufvudsakligast i följande
stycken.

a) Vokalharmonin. Så gifven och bestämd vokalharmonin också är för
finska språket,[1] så orätt synes det vara att anse den såsom en
gemensam tillhörighet för hela ural-altaiska språkfamiljen, då den ej
igenfinnes ens i de med finskan närmast beslägtade estniska och lappska
språken. Lappskan tillochmed saknar vokalerne _ö_ och _y_, och om
estniskan säger _Dr. Faehlmann_ i sin skrift "über die Declin. der
estn. Nomina" s. 4: "Die Vocalenharmonie ist im Finnischen,
Dörpt-Estnischen, Syrjänischen, Ungarischen, Mongolischen u.s.w.
nachzuweisen -- doch, sonderbar genug, kommt sie im Reval-Estnischen
gar nicht vor", och längre fram i samma skrift (s. 26) yttrar han: "Im
Reval-estnischen findet sich, sonderbar genug, nicht die leiseste Spur
dieser Vocalharmonie; im Gegentheil ist eine Vorliebe für eine
Mannigfaltigkeit der Vocale. Der Vocal der Flexionsendung ist hier
immer ein voller, und weil er ein vom Stammvocal meistens verschiedener
ist, wird theils das Monotone vermieden, theils das Weichliche der so
genannten kleineren Vocale (ä, ö, ü)."

Ungefär detsamma, som i reval-estniskan, är fallet med vocalharmonin i
det nord-tschudiska språket, i det ej blott ändelserna vanligtvis hafva
hårda vokaler efter veka vokaler i stammen, utan äfven sjelfva stammen
ofta har i sin första stafvelse vek vokal, i den derpå följande hård,
hvilket i synnerhet synes då inträffa, när första stafvelsens vokal
omedelbart påföljes af flere än en konsonant. Emellertid ljuda dock
tschudiskans hårda vokaler i sådana fall ej alldeles rent, utan med en
liten stötning på _ä, ö, y,_ hvilken ofta är så stor, att man ej rätt
vet, om man skall beteckna det egna mellanljudet med _a_ eller _ä, o
eller ö, u eller y_.

b) Vokalerne _a_ och _e_ i ordets första stafvelse med omedelbart
påföljande _l_ jemte en annan konsonant uttalas med en så stark
stötning, det förra på _o_, det sednare på _ö_, att de svårligen kunna
skiljas från ett rent _o_ och _ö_; jemför mom. h).

c) Diftongen _ei_ öfvergår ofta till _ij_ t.ex. _ei_, icke, _leib_
bröd, _heiden_, deras, _teile_, åt eder, _seison_, jag står, uttalas
nästan som: ij, lijb, hijden, tijle, sijsun.

d) Ett kort e i andra och påföljande stafvelser närmar sig ofta till
ljudet af o, t.ex. _n'ene_, de, _hänen_, hans, _tulen_, jag kommer,
ljuda nästan som n'eno, hänon, tulon. I rysk-karelska dialekten,
äfvensom i den olonetsiska, är förhållandet i några ord detsamma; t.ex.
_olova_, varande, för oleva.

e) I många ord närmar sig e uti första stafvelsen så till ljudet af ö,
att det i föregående språkprof äfven blifvit betecknadt dermed, t.ex.
_mö_, vi, _tö_, i, _hö_, de, _völ_, ännu, _pöl'-gastuda_, förskräckas,
för: me, te, he, veel, pel'gustuda.

f) De långa vokalerne, äfvensom diftongerne _ie, uo, yö_, hvilka
sednare vanligtvis öfvergått till _ee, oo, öö_, hafva i tschudiskan en
så obestämd längd, att de i en öppen stafvelse höras hellre som korta
än långa t.ex. _maha_, inuti jorden, _m'elen_, förståndets, _vilen_,
jag skär, _joda_, dricka, _suhu_, inuti munnen, _pyta_, fånga, _jäda_,
blifva qvar, _söda_, äta, hellre än: _maaha, meelen, pyyta_ o.s.v.; men
blifver stafvelsen sluten, så höres längden tydligare t.ex. _maas_ i
jorden, _meelhe_, i sinnet, _viitta_, skära, _joomha_, till att dricka,
_suun_, munnens, _pyytkamai_, låt oss fånga, _jäändos_, rest, _söömne_,
mat. Diftongen _au_ uttalas i några ord såsom _ou_, t.ex. i _lauts_,
bänk, jfr mom. k).

g) Konsonanterne _b, d, g, k, l, m, n, p, r, s, t_ förekomma såväl
hårda (solidae), som veka (liquïdae). I det sednare fallet kunde de
betecknas med ett vidfogadt _j_, svarande emot ryskans _j_ (jerj), om
man ej hellre, för att göra ordens likhet med motsvarande finska ord
åskådligare, ville välja beteckningssättet b', d, g', o.s.v. Sådana
veka konsonanter förekomma t.ex. i orden: _b'eglij_, förrymmare, _id
s'u_, malt, _kyynd'el_, tår, _kud'ai_, hundvalp, _g'äga_, handtag,
_g'ägi_, gök, _k'elik_, linskäkta, _l'et_, eldstad, _l'ebe_, fåll,
_sel'g_, rygg, _m'es_, man, _n'ät_, mård, _n'ähta_, se, _män_, han
gick, _p'eksta_, slå, prygla, _gor'a_, bedröfvelse, _här'g_, oxe,
_r'ehtil_, stekpanna, _s'ibalk_, slunga, _s'ehlaine_, brännässla,
_andais'_, han skulle gifva, _las'k_, lat, _t'ähk_, ax, _t'irpan_, jag
tål, och äro äfven föröfrigt ingalunda ovanliga. Utom nyss uppräknade
har språket äfven konsonanterne _f, h, j, v_.

h) Om det hårda _l_ står omedelbart efter första stafvelsens vokal och
åtföljes af en annan konsonant, så uttalas det som _v_, t.ex. i orden:
_sildane_, bro, _hilda_, krossa, _olda_, vara, _olgotada_, sända,
_tolkta_, stöta, _solm_, knut, _polsun_, jag kryper, _polved_, knän,
_tulkatei_, kommen i, _sulg_, penna, _kooltas_, de dö, hvilka ljuda
ungefär såsom,_sivdane, hivda, ovda, ovgotada, tovkta o.s.v. Är den
föregående vokalen _a_ eller _e_, så öfvergår den (jfr mom. b) till _o_
och _ö_, hvarföre orden: _valgtus_, hvithet, _palklan_, jag lejer,
_kalm_, graf, _valmita_, förfärdiga, _salptan_, jag tillsluter,
_talvele_, åt vintern, _peld_, åker, _velg_, skuld, _pelvas_, lin,
_pelvhasine_, af lin m.m. höras som: _vovgtas, povktan, kovm, vovmita,
sovptan, tovvele, pövd, vövg, pövvas, pövvhasine_, och borde
visserligen äfven skrifvas sålunda, om man ej ville hafva afseende på
deras ursprung.

i) Konsonanten _s_ förekommer såväl ren, som förenad med hväsljud. Det
ryska _sh_ har här betecknats med _s'_, zh med _s'j_ och _tsh_ med
_ts_. För _z_ och _c_ har det gemensamma _s_ begagnats. Mycket tydligt
höres _z_ t.ex. i orden: _keserdan_, jag spinner, _eismäigi_, först,
_käsi_, hand, _pesen_, jag tvättar, _kasvo_, växt, _osal_, lycklig,
_smeja_, orm, och i många andra ord i synnerhet emellan tvänne vokaler,
hvaremot det i somliga är svårare att skilja det från _c_.

k) Någon egentlig konsonantförmildring finnes ej i tschudiskan,
hvarföre t.ex. _huba_, dålig, _kodi_, hem, _viga_, fel, deklineras:
_huban, kodin, vigan_ o.s.v., dock, om konsonanterne _b, d, g_ genom
ordets böjning komma att sluta en stafvelse, så höras de något hårdare,
t.ex. _hoob_, slädfilt, _randha_, till stranden, _emäg_, värdinna,
nästan som: _hoop, rantha, emäk_, och i samma fall förstärkes _j_
understundom till _g'_ (gj) t.ex. _velj_, broder, _korj_, släde, eller
_velg', korg'_ (velgj, korgj).

l) Mycket allmän är ett ords kontraktion, bestående deri, att då ordet
genom böjnings- eller härlednings-ändelse förlänges, stammens sista
vokal dervid utstötes, om blott de omstående konsonanterne kunna sämjas
bredvid hvarandra. Följande exempel må närmare upplysa saken: abedahne,
bedröfvad, för _abedahine_; gallis (dyr). gen. _galhen_; humbar
(mortel) _humbren_; istun (jag sitter) _istta_ eller _istuda_; joutsen
(svan) _jousnen_; jumalatoi (gudlös) _jumalatman_; kainol (axelgrop)
_kainlon_; kerin (jäg nystar)  _ker'tä_; korged (hög) _kortan_; kudam
(måne) _kuudman_; kutsun (jag kallar) _kutslen_; kyynd'el (tår)
_kyyndlen_; käsken (jag befaller) _kästla_ l. _käskta_ l. käskeda;
louna (middag) _longen_; lähte (källa) _lähtken_; melhine (förståndig)
för _melehine_; muignen (jag surnar) för _muigenen_; nälghine (hungrig)
för _nälgahine_; paimen (herde) _paimnen_; pas'tan (jag steker)
_pas'tta_ l. _pas'tada_; peigol (tumme) _peiglon_, pettel (stampjern)
_petlen_; r'ehtil (stekpanna) _r'ehtlän_; roivas (linkärfve) _roivhan_;
rusknen (jag rodnar) f. _ruskenen; sanged (tjock) _santan_; tahktan
(jag slipar) för _tahkadan_; tappin (linbråka) _tapmen_; t'sibun (jag
gungar) _t'siipta_ l. _t'sibuda_; voise (läkemedel) _voisken_.

Föregås den sålunda utstötta vokalen af tvänne konsonanter, så kan
äfven af dem den första dervid försvinna, såsom af exemplen: _galhen,
jousnen, kortan, kästta, longen (ty louna = lovna), santan, tapmen_ kan
synas; ty utan ett sådant konsonant-försvinnande hade de bort skrifvas:
_gallhen, joutsnen, korgtan, käskta, lovngen, sangtan, tappmen,_
hvilket skrifsätt ej rättfärdigas af uttalet. Är den efter
utstötningsvokalen stående konsonanten _d_, så öfvergår den till _t_:
_istta, kortan, kästta, pas'tta, santan, tahktan, t'siipta_ för istda,
kordan, kästda o.s.v. af istuda, korgedan, käskeda o.s.v. sammandragna.

En dylik vokalutstötning gäller äfven för estniska språket såsom en
allmän regel, men i finskan äger den rum endast i några bestämda fall,
t.ex. lasna f. lapsena, kaannen f. kaatanen, seiskoon f. seisokoon,
kannelma f. kantelema, och nyttjas äfven då endast såsom dialektvis
jemte den oförkortade formen.

Lika sällsynta, som i finskan, synas ifrågavarande sammandragningar
vara äfven i den sydliga tschudiska dialekten, och i lappskan torde det
blifva svårt att upptäcka ens spår deraf.

Då här ej kan vara fråga om någon större fullständighet, så kan det
vara tid att förfoga sig till den egentliga formläran. Och då verberna
i det nord-tschudiska språket onekligen erbjuda den intressantaste
sidan deraf, så må de, ehuru mot grammatikens häfdvunna ordning, börja
framställningen.

I afseende på böjningssättet må först nämnas, att man åtskiljer trenne
särskilta former deraf: den _allmänna_, den _reflexiva_ och den
_negativa_, och om den reflexiva bör nämnas, att den ofta förekommer i
passiv bemärkelse, äfvensom, att många till sin bemärkelse intransitiva
verber, jemte det _allmänna_ (aktiva) böjningssättet, hafva också det
_reflexiva_, samt att den utom sitt inneboende reflexiva objekt kan
hafva äfven ett annat, hvarföre denna form i nord-tschudiska språket
med allt skäl kunde kallas _forma media_. Efterföljande exempel kunna
kanske lemna någon närmare upplysning om ifrågavarande reflexiva eller
medialform.

    ajelemoi, ajeltase, åka.
    andamoi, anttase, gifva sig.
    ehtimoi, ehtt'ase, hinna.
    haigostelemoi, -ltase, gäspa.
    haasktamoi, -skatase, öfverstiga.
    herastamoi, -stadase, uppvakna.
    ihastelemoi, -ltase, fröjdas.
    istlemoi, isteltase, bruka sitta.
    itkeskandemoi, -skatase, begynna gråta.
    jomoi, jodase, besupa sig.
    jygendamoi, -getase, sjunka.
    kandis'emoi, -stase, sväfva.
    katsomoi, -tstase, se för sig.
    lajimoi, -jidase, gräla.
    laskemoi, -sktase, sänka aig.
    lugemoi, -gedase, läsa.
    lugeskandemoi, -skatase, begynua lasa.
    lähendamoi, -hetase, närma aig.
    Iämbitelemoi, -teltase, värmas.
    mömoi, mödase, säljas.
    näritelemoi, -teltase, förställa sig.
    opendamoi, -petase, lära sig.
    palktamoi, -lkatase, blifva lejd.
    pöl'gastelemoi, -steltase, rädas.
    pidamoi, -dadase, nyttja.
    poigimoi, poiktase, kalfva; lemma.
    riitsimoi, -tst'ase, losas.
    salptamoi, -lbatase, tillslutas.
    samoi, -sadase, eftersträfva.
    segoimoi, goitase, inblandas; befatta sig med.
    seismoi, seistase, stadna.
    seisotamoi, -tadase, ställa sig.
    siirdamoi, siirttase, flytta sig; röras
    sobimoi, -bidase, påkläda sig.
    surendelemoi, -ltase, högfärdas.
    tegemoi, t'ehtase, blifva, varda.
    toradamoi, -ratase, slåss.
    tuskitsemoi, -tase, ängslas.
    tygestelemoi, -ltase, ragla, vackla,
    vagastelemoi, -ltase, anstränga sig.
    valmitsemoi, -tase, bereda sig.
    vardeitsemoi, -tase, akta sig.
    vastoimoi, vastoitase, bada sig med qvast.
    vilustelemoi, -steltase, svalka sig.

Alla dessa böjningssätt träffas äfven hos de finska verberna, ehuru,
såsom framdeles kommer att ses, tschudiskans reflexiva form mycket
afviker från den finska. I estniskan och lappskan saknas den reflexiva
formen helt och hållet.

Emedan en obestämdhet rådt angående finska verbers _modi_ och deras
benämningar, hvilka nu borde användas äfven för de tschudiska verberne,
och missförstånd således lätt kunde uppstå, så, för att förebygga
sådant, måste här i början nämnas, att man för finskan antagit följande
modi:

    Modus.             Oförflulen tid.            Forfluten tid.

    Praesentativus[2]  -- antaa (gifver)          -- on antanut.
    Praeteritivus      -- antoi [gaf)             -- oli antanut.
    Indefinitus[3]     -- antanee (tör gifva)     -- lienee antanut.
    Conditionalis[4]   -- antaisi (skulle gifva)  -- olisi antanut.
    Rogativus[5]       -- antakoon (måtte gifva)  -- olkoon antanut.
    Imperativus        -- antakaan (gifve)        -- olkaan antanut.
    Substantivus       -- antaa (gifva)           -- olla antanut.
    Adjectivus         -- antava (gifvande)       -- antanut.

Dessa finskans modi förekomma äfven i de närmast beslägtade språken,
utom rogativus, som finnes hvarken i tschudiskan, estniskan eller
lappskan, och indefinitus, hvilken ej upptages i estniska grammatiken,
emedan den för det mesta försvunnit ur språket (jfr Rosenplänters
Beiträge zur genauem Kenntniss der ehstn. Sprache, 2 Heft, s. 76).
Likvisst förekommer den äfven i estniskan t.ex. uti stycket "Andresse
laul" i nyssnämnda arbetets 7 häft s. 47, der orden äro: _wassikad jäid
jotematta, mis neil jua antanesse?_ (kalfvarne blefvo utan dricka, hvad
månne kan gifvas åt dem att dricka?), hvarest i noten förklaras, att
_antanesse_ står i stället för _antud on_ (har gifvifs), hvilket ej så
är, utan är _antanesse_ i modus indefinitus af verbet _andama_ (gifva),
och fullkomligt motsvarande finskans _annettanee_ (tör gifvas).

Utom de för finskan och tschudiskan gemensamma modi, hafva de
tschudiska verberna ännu en särskild modus, för att uttrycka
möjligheten af en handling, hvilken i brist på annan benämning här må
kallas modus eventivus. Den förekommer visst icke alltför ofta, höras
dock emellanåt, t.ex. _sada rublat minä n'etsiit hebos maksneisin_
(jag kunde möjligtvis betala 100 rubel för den hästen). Dess ändelse
(-neisin) antyder, att den uppstått genom sammansättning af indefiniti
och conditionalis modus-tillägg.

Oafgjordt må lemnas, om äfven sådana ordformer, som _mönuisin_ (jag
skulle hafva sålt), _t'ehnuisin_ (j. sk. h., betalt), _katsnuisin_ (j.
sk. h. sett) o.s.v. kunde anses utgöra en annan för tschudiskan egen
modus, och om dylika skulle förekomma äfven med passiv bemärkelse
(_mötuisin, tehtuisin, katstuisin_), bildade de sednare af perf. adj.
passivi, liksom de förra uppstått af perf. adj. activi med tillfogande
af conditionalis modus-tillägg.

Tillfölje af det föregående blifva således i tschudiskan följande 8
modi: _præsentativus, præteritivus, indefinitus, conditionalis,
eventivus, imperativus, substantivus, adjectivus_. Då i hvar och en af
dem, med undantag af den sistnämnda, den förflutna tiden uttryckes
perifrastiskt med tillhjelp af _olda_, så kan för korthetens skull den
i följande böjningsexempel helt och hållet utelemnas.

A. _Jakande aktiv böjningsform_.

          I. Præsentativus.

 Sing. 1. andan (jag gifver) tegen (j. gör) salptan (j. tillsluter)
       2. andat              teget          salptat
       3. andab              tegob          salptab
 Plur. 1. andamai            tegemai        salptamai
       2. andatei            tegetei        salptatei
       3. |andaba            tegeba         salptaba
          |andtas            {t'ehtas       salpatas

          II. Præteritivus.

 Sing. 1. andoin             tegin           salpsin
       2. andoit             tegit           salpsit
       3. andoi              tegi            salbais
 Plur. 1. andoimai           tegimai         salpsimai
       2. andoitei           tegitei         salpsitei
       3. |andoiba           tegiba          salpsiba
          |andtihe           t'ehtihe        salbatihe

          III. Indefinitus.

 Sing. 1. andanen            t'ehnen         salbanen
       2. andanet            t'ehnet         salbanet
       3. andanob            t'ehnob         salbanob
 Plur. 1. andnemai           t'ehnemai       salbanemai
       2. andnetei           t'ehnetei       salbanetei
       3. |andneba           t'ehneba        salbaneba
          |andtanes          t'ehtanes       salbatanes

          IV Conditionalis.

 Sing. 1. andaisin           tegeisin        salptaisin
       2. andaisit           tegeisit        salptaisit
       3. andais             tegeis          salptais
 Plur. 1. andaisimai         tegeisimai      salptaisimai
       2. andaisitei         tegeisitei      salptaisitei
       3. |andaisiba         tegeisiba       salptaisiba
          |andtais           t'ehtais        salbatais

          V. Eventivus.

 Sing. 1. andneisin          t'ehneisin      salbaneisin
       2. andneisit          t'ehneisit      salbaneisit
       3. andneis            tehneis         salbaneis
 Plur. 1. andneisimai        t'ehneisimai    salbaneisimai
       2. andneisitei        t'ehneisitei    salbaneisitei
       3. |andneisiba        t'ehneisiba     salbaneisiba
          |andtaneis         t'ehtaneis      salbataneis

          VI. Imperativus.

 Sing. 2. anda               tege            salpta
       3. andkaha            t'ehkaha        salbakkaha
 Plur. 1. |andkamai          t'ehkamai       salbakkamai
          |andkam            t'ehkam         salbakkam
       2. |andkatei          t'ehkatei       salbakkatei
          |andkat            t'ehkat         salbakkat
       3. |ndkaha            t'ehkaha        salbakkaha
          |andtakaha         tehtakaha       salbatakaha

          VII. Substantivus.

 Infin.   andta              t'ehta          salbata
 Illat.   andha              tegehe          salptaha
 Iness.   andtes             t'ehtes         salbates
 Instr.   andten             t'ehten         salbaten
 iness.   andmas             tegemas         salptamas
 Illat.   andmaha            tegemaha        salptamaha
 Adess.   andmal             tegemal         salptamal
 Abess.   andmata            tegemata        salptamata

          VIII. Adjectivus.

 Præs.    andab              tegeb           salptab
 Perf.    andnu              t'ehnu          salbanu

B. _Nekande aktiv böjningsform_.

          I. Præsentativus.

 Sing. (1. en,   2. et,   3. ei)  anda,   tege,    salpta.
 Plur. (1. emai, 2. etei, 3. eba) andkoi, t'ehkoi, salbakoi.

         II. Præteritivus.

 Sing. (en, et, ei)      andnu,     t'ehnu,    salbanu
                         (andaske,  tegiske,   salptaske)
 Plur. (emai, etei, eba) andtud;    t'ehtud,   salbatud,
                        (andasket,  tegisket,  salptasket)

         III. Indefinitus.

 Sing. (en, et, ei)      andne,    tehne,     salbane.
 Plur. (emai, etei, eba) andnekoi, t'ehnekoi, salbanekoi.

         IV. Conditionalis.

 Sing. (en, et, ei)      andais,   tegeis,    salptais.
 Plur. (emai, etei, eba) andtais,  t'ehtais,  salbatais.

         V. Eventivus.

 Sing. (en, et, ei)      andneis,   t'ehneis,   salbaneis.
 Plur. (emai, etei, eba) andtaneis, t'ehtaneis, salbataneis.

         VI. Imperativas.

 Sing. 2. (ala)      anda,     t'ege,    salpta.
       3. (algha)    andkaha,  t'ehkaha, salbakaba.
 Plur. 1. |(algam)   andkam,   t'ehkam,  salbakam.
          |(algamai) andkoi,   t'ehkoi,  salbakoi.
       2. (algat l. algatei) andkoi, t'ehkoi, salbakoi.
       3. (algha)    |andkaha,   t'ehkaha, salbakaha.
                     |andtakaha, t'ehtakaha, salbatakaha.

       VII. Substantivus och VIII. Adjectivus äro som i föregående
            jakande böjningsformen med tillfogande af nekningsordet
            _ei_ framföre ordet.

 C. _Jakande reflexiv böjningsform_.

       I. Præsentativus.

 Sing. 1. andamoi       tegemoi         salptamoi
       2. andatoi       tegetoi         salptatoi
       3. andase        tegese          salptase
 Plur. 1. andamoisei    tegemoisei      salptamoisei
       2. andatoisei    tegetoisei      salptatoisei
       3. |andasesei    tegesesei       salptasesei
          |andtasesei   t'ehtasesei     salbatasesei

       II. Præteritivus.

 Sing. 1. andoimoi      tegimoi         salpsimoi
       2. andoitoi      tegitoi         salpsitoi
       3. andoihe       tegihe          salpsihe
 Plur. 1. andoimoisei   tegimoisei      salpsimoisei
       2. andoitoisei   tegitoisei      salpsitoisei
       3. |andoihesei   tegihesei       salpsihesei
          |ndtihesei    t'ehtihesei     salbatihesei

       III. Indefinitus.

 Sing. I. andnemoi      t'ehnemoi       salbanemoi
       2. andnetoi      t'ehnetoi       salbanetoi
       3. andnese       t'ehnese        salbanese
 Plur. 1. andnemoisei   t'ebnemoisei    salbanemoisei
       2. andnetoisei   t'ehnetoisei    salbanetoisei
       3. andnesesei    t'ehnesesei     salbanesesei
          {andtanesei   {t'ehtanesei    {salbatanesei

       IV. Conditionalis.

 Sing. l. andaisimoi     tegeisjmoi       salptaisimoi"
       2. andaisitoi     tegeisitoi       salptaišitoi
       3. andaisihe      tegeisihe        salptaisihe
 Plur. l. andaisimoisei  tegeisimoisci    salptaisimoisei
       2. andaisitoisei  tegeisitoisei    salptaisitoisei
       3. |andaisihesei  tegeisihesei     salptaisihesei
          |andtaisihesei t'ehtaisihesei   salbataisihesei

       V. Eventivus.

 Sing. 1. andneisimoi      t'ehnesimoi      salbaneisimoi
       2. andneisitoi      t'ehnesitoi      salbgmeisitoi
       3. andneisihe       t'ehneisihe      salbaneisihe
 Plur. l. andneisimoisei   t'ehnesimoisei   salbaneisimoisei
       2. andneisitoisei   t'ehnesitoisei   salbaneisitoisei
       3. |andneisihesei   t'ehnesihesei    salbaneisihesei
          |andtaneisihesei t'ehtanesihesei  salbataneisihesei

       VI. Imperativus.

 Sing. 2. andte           tegete (t'ehte)  salbate (salptate?)
       3. andkahase       t'ehkahase       salbakkahase
 Plur. 1. andkamoisei     t'ehkamoisei     salbakkamoisei
       2. andkatoisei     t'ehkatoisei     salbakkatoisei
       3. |andkahasei     t'ehkahasei      salbakkahasei
          |andtakahasei   t'ehtakahasei    salbatakahasei

       VII. Substantivus.

  Infin.  andtase         t'ehtase         salbatase
  Illaat. andhase         tegehese         salptahase
  Iness.  andtesasc       t'ehtesase       salbatesase
  Instr.  andtenese (?)   t'ehtenese (?)   salbatenese (?)
  Iness.  andmasase       tegemasase       salptamasase
  Illat.  andmahase       tegetnahase      salptamahase
  Adess.  andmalase       tegemalase       salptamalase
  Abess.  andmatase       tegematase       salptamatase

       VIII. Adjectivus.

  Proes.  andabase        tegebase          salptabase
  Perf.   andnuse         t'ehnuse          salbanuse

D. _Nekande reflexiv böjningsform_.

       I. Præsentativus.

  Sing, (en, et ei)       andt'e,    t'ebt'e,   salbate.
  Plur. (emai, etei, eba) andkoisei, tehkoisei, salbakoisei.

       II. Præteritivus.

  Sing. (en, et, ei)      andnuse,  t'ebnuse,  salbanuse.
  Plur. (emai, etei, eba) andnusei, t'ehnusei, salbanusei.

       III. Indefinitus.

  Sing, (en, et, ei)      andnese,     t'ehnese,     salbanese.
  Plur. (emai, etei, eba) andnekoisei, t'ehnekoisei, salbanekoisei.

I de öfriga personliga modi sattes vanligtvis nekningsordet framför den
reflexiva formens 3 person såväl i singularis som i pluralis, ehuru
äfven andra former förekomma; substantivi och adjectivi former få i
likhet dermed nekningsordet _ei_ framför sig.

E. _Passiva böjningsformen_.

 Præs.   andtas, tehtas, salbatas -- ei andta, tehta, salbata.
 Præt.   andtihe, tehtihe, salbatihe -- ei andtud, tehtud, salbatud.
 Indef.  andtanes, tehtanes, salbatanes -- ei andtane, t'ehtane,
         salbatane.
 Condit. andtais, t ehtais, salbatais -- ei andtais, fehtais,
         salbatais.
 Event.  andtaneis, tehtaneis, salbataneis -- ei andtaneis o.s.v.
 Imper.  andtakaha, t ehtakaha, salbatakaha -- algha andtakaha o.s.v.
 Subst.  (infin.) (antaa, t'ehtaa, salbattaa -- ei andtaa o.s.v. ?)
         (iness.) andtais, t'ehtais, salbattais -- ei andtais o.s.v.
 Adject. (praes.) andtab, t'ehtab, salbattab -- ei andtab o.s.v.
         (Perf.) andtud, t'ehtud, salbatud -- ei andtud o.s.v.

Föröfrigt tyckes den passiva fonnen ej vara i bruk annorlunda än
opersonligt: mintäi siirdtas (jag flyttas), _mintäi siirdtihe_ (jag
flyttades), mintäi liintäs siirdmaha (jag skall flyttas) o.s.v. Äfven
begagnas reflexivformen ofta i passiv bemärkelse.

För åtskilliga i föregående paradigmer anförda former nyttjas äfven
andra t.ex. _ankoi, annen f. andkoi, andnen; andnesei_ vanligare än
_andnesesei; anthe f. andtihe_; en _andant_ f. en _andnu_ o.s.v.,
hvilket här endast må omnämnas.

Af de härledda verbformerne i tschudiska språket är den _inchoativa_
på -_skanden_ (infinitiv, -_skata_) mest egen. I andra slägtspråken
finnes den ej, utom i lappskan, der den ändas i prasent. på -_goadham_,
i infinit. på -_goattet_. Den kan i tschudiskan förekomma hos alla
verber, såsom af följande exempel torde inses.

    ajaskata, begynna varas,
    andaskata, beg. gifva,
    andleskata, b. ofta gifva,
    hapneskata, b. ruttna,
    hämarduskata, b. skymta,
    itkeskata, b. gråta,
    kehuskata, b. koka,
    kirguskata, b. skrika,
    kutoskata, b. leka (om fisk),
    kävyskata, begynna gå,
    langteskata, b. falla,
    lugeskata, b. läsa,
    magadaskata, b. ligga,
    meneskata, b. fara.
    opendaskata, b. lära,
    ataskata, b. taga,
    otleskata, b. ofta taga,
    paiseskata, b. svullna,
    palktaskata, begynna leja,
    palkteleskata, b. ofta leja,
    puhuskata, b. blåsa,
    päituskata, b. dagas,
    siirdaskata, b. röra,
    tahtoskata, b. vilja,
    tegeskata, b. göra,
    varaiskata, b. befara,
    voiskata, b. må väl.

Alla sådana ändas i præs. på -_skanden_ och härledas från ett annat
verbum, de anförda af verberne: _ajan, andan, andlen_ o.s.v.

Ett attnat slag af härledda verber slutar sig på -_skenden_ (infinit.
på -_sketa_) och tillfogar stamverbets begrepp någon obestämdhet.
Præteritiva: _kirjoiteskensin_ (jag skref), _kuliskensin_ (jag hörde),
_langsiskensin_ (föll), _nägiskensin_ (såg), _otiskensin_ (tog),
_siirdiskensin_ (rörde) förklarades på ryska med: ja pisyval, ja
slyhivalmalo ne pal', (ja bylo ne pal'), ja vidyval, ja vzjal bylo, ja
dvigival_, och præsentativa: _kävyskenden_ (jag går), _langteskenden_
(faller), _mööskenden_ (försäljer), _nouseskenden_ (uppstiger),
_oleskenden_ (är), _otleskenden_ (tager), _pageneskenden_ (flyr),
_sylgeskenden_ (spottar), med: _stupaju, padaju, prodaju, stapaju,
byvaju, nimaju, bgivaju, plevaju_, således med upprepnings och
obestämda former. Andra dylika härledningsverber äro: _ambuskenden_
(jag skjuter), _jooskenden_ (dricker), _meneskenden_ (far),
_noleskenden_ (slickar), _nyhtiskenden_ (rycker), _saaskenden_
(fångar), _sööskenden_ (frossar), _voiskenden_ (befinner mig, mår),
_vyöskenden_ (anklagar). I slägtspråken finnas ej dylika
härledningsverber, utom i finskan ett derifrån ytterligare härledt
freqventativt verbum: _käyskentelen_ (brukar gå), _teeskentelen_ (br.
göra), _lauleskentelen_ (sjunger ofta) o.s.v.

Derivata former på -_stan_ (infinit. _stada_), gifva en större
bestämdhet åt stamverbets begrepp. Sådana äro: _kandistan_ (jag bär),
_kulistan_ (hör), _tundistan_ (känner), _tedistän_ (vet) och några
andra, ty alltför allmänna synas de ej vara. Förmodligen är denna
derivationsform beslägtad med lappskans på -_stam_, -_stet_, svarande
mot finskans på _hdan, htaa_ t.ex. i _katsahdan_ (jag ser).

Formen på -_ssen_ (infinit. -_sta_) t.ex. i _kandissen_ (jag
bär sakta), infin. _kandista_, anmärkes här endast såsom en
egenhet, som ej tyckes hafva något motsvarande i finskan,
men i lappskan torde den motsvaras af formen -_sham_ (infinit.
-_shet_), t.ex. i _ælasham_ (jag lefver smått), _vadsasham_ (spatserar)
af _ælam_ (jag lefver), _vadsam_ (j. går).

Faktiva härledningsverber förekomma med flereslags olika ändelser,
såsom af följande exempel kan finnas:

a). præs. -soitan, infinit, soitta (-seitan, -seitta:)

    alensoitta, göra lägre,
    hobensoitta, försilfra,
    jygensoitta, betunga,
    keb'nensoitta, lätta,
    kuivensoitta, torka,
    kyimänsoitta, afkyla,
    levenseitta, utbreda,
    lujensoitta, stärka,
    mustensoitta, svärta,
    mutensoitta, smutsa,
    neljänsoitta, fyrdela,
    sagensoitta, förtjocka,
    sogenseitta, förblinda,
    syvensoitta, fördjupa,
    tyhjensoitta, tömma,
    valgensoitta, göra hvif,
    vägensoitta, stärka,
    yhtenseitta, fördubbla,

b). præs. -skottan, infinit. -shoitta.

    kehuskoitta, uppkoka,
    likaskoitta, påröra,
    lämbaskoitta, utböja
    matalskoitta, göra lägre,
    noselskoitta, förtunna,
    teraskoitta, hvässa.

c). præs. -toitan, infinit. -toitta (-teitan, -teitta).

    ahtisteitta, förtrycka,
    haudotoitta, låta böna,
    heitatoitta, afkläda,
    hengestoitta, upplifva,
    hätkestoitta, förhala tiden,
    koletoitta, döda,
    mutastoitta, orena, smutsa,
    pagistoitta, aftala, samtalas,
    pehmitoitta, uppmjuka,
    päl'gastoitta, förskräcka,
    pölustoitta, damma,
    rambastoitta, förlama,
    seibastoitta, sätta störar,
    sel'gitoitta, förklara,
    tedistoitta, underrätta,
    t'ervehtoitta, helsa,
    t'sometoitta, pryda.
    ujutoitta, låta flyta, -simma,
    upehtoitta, gräfva,
    vaigastoitta, lugna, trösta,
    vätatoitta, omgjorda,

Af enahanda art äro: _abidoitta_, göra bekymmer, _erikoitta_, afsöndra,
_kargisteitta_, förbittra, _lämbastutta_, böja, _s'jibalkoitta_,
slunga, _t'ynistoitta_, åstadkomma lugn, _vahtostoitta_, göra fradga,
_vilustoitta_, åstadkomma kyla, _vägetuitta_, försvaga, _yhtistoitta_,
förena.

d). præs. -tan, infinit. -tada-

    abutada, hjelpa,
    algotada, begynna,
    hajotada, färlora,
    halgoitada, klyfva,
    k'ehutada, låta koka,
    levitada, utbreda,
    lämbytada, böja,
    mugoitada, göra efter,
    mujutada, färga,
    n'äritada, härma efter,
    olgotada, sända,
    ondutada, urholka,
    ongitada, meta,
    ripputada, upphänga,
    sambutada, släcka,
    satatada, slå, stöta,
    sel'gitada, förklara,
    sibitada, klå, krafsa,
    sobitada, bekläda,
    surdutada, utmatta,
    tartutada, hoplöda,
    toigotada, lofva,
    uinotada, söfva,
    uppotada, dränka,
    vaigatada, drypa,
    virgoitada, antända,
    vääritada, beskylla.

Infinit, ändelse -_tada_ i dessa verber kan kontraheras tili
-_tta_ (-_ttaa_), hvilket äfven är fallet med verba på -_stan_,   -
_stada_, t.ex.

    armastada, hafva medömkan,
    k'elustada, hindra, förbjuda,
    kidastada, skrika,
    noustuda, upplyfta,
    pudistada, skaka,
    r'etustada, orena, smutsa,
    vaigastada, sluta, låta upphöra,
    varastada, önska,
    vargastada, stjäla.

Verberna med præs. på -_dan_, infinit. -_dada_ (-_data_), hafva äfven
företrädesvis den kontraherade formen (-_ta_ i st. f. -_dada_, -_data_)
bruklig uti infinitivus, t.ex.

    amuldan, -lta (ösa),
    jurahdan, -hta (dundra hastigt),
    kasardan, -rta (afqvista),
    keserdan, -rta (spinna),
    käraldan, -lta (omveckla),
    vedaldan, -lta, uttänja,
    ymbardan, -rta (omringa),

och i verber på -_dan_ med föregående vokal synes kontraktionsformen
uti infinitivus vara ensamt i bruk t.ex. i

    avaidan, jag öppnar,
    halgaidan, klyfver,
    huigaidan, utskämmer,
    juraidan, dundrar,
    kargaidan, dansar,
    katkaidan, afrycker,
    keradan, samlar,
    kuradan, qväker,
    lisadan, tillöker,
    lykaidan, kastar,
    osaidan, gissar,
    sebädan, omfamnar,
    suhaidan, hviskar,
    säraidan, darrar,
    tabadan, ernår,
    tolkaidan, frånstöter,
    tugedan, understöder,
    varaidan, fruktar, befarar,

hvilka hafva infin. avaita, halgaita, huigaita o.s.v.

Detsamma är fallet med flerstafviga verber på -_ndan_ i præs., endast
med den skilnad, att de, jemte kontraktionen i infinitivus, bortkasta
konsonanten _n_ framför _t_, t.ex.

    alendan, jag gör lägre,
    el'gendan, förstår,
    keb'nendan, lättar,
    kohendan, ställer i ordning,
    korgendan, höjer,
    lujendan, förstärker,
    murendan, söndrar,
    mustendan, svärtar,
    oigendan, rätar,
    oksendan, kräkes,
    polendan, förminskar,
    puustendan, ödelägger,
    rigendan, påskyndar,
    semendan, sår,
    t'ervandan, tjärar,
    tyhjendan, tömmer,
    väljendan, försvagar,
    yhdendan, förenar,

hvilka således hafva i infin. aleta, el'geta, keb'neta o.s.v.

Ursprungligen trestafviga hafva många verber genom kontraktion blifvit
tvåstafviga i præsentativus. Sådana äro t.ex. följande:

    kuivtan, jag torkar,
    langten, faller,
    metstan, jagar,
    palktan, lejer,
    sel'gtan, klarnar,
    sooldan, saltar,
    tahktan, slipar,
    t'ervtan, tjärar,
    torvtan, trompetar,
    uindan, insomnar,
    uptan, drunknar,
    visktan, kastar,

hvilka genom sammandragning uppkommit af _kuivadan, langedan, metsadan_
o.s.v. och i infinitivus äro trestafviga: _kuivata, langeta, metsata,
palkata, selgeta, sotata, tahkata, t'ervata, torveta, uinota, uppota,
viskata_. I finskan och estniskan har præs. i dylika verber äfven
förkortat sig till tvåstafvig, men på en annan väg, sålunda nämligen,
att _d_ (eller _t_) gått förloradt, och de sammanstötande vokalerne
förenats till ett långt vokalljud, hvarigenom i finskan uppstått
_kuivaan, lankeen, metsään_ o.s.v. I lappskan har i motsvarande fall
_d, t,_ bibehållits: _arvedam_, -det (begripa) _dokkitam_, -tet (tycka
om), _garrodam_, -det (svära), _lasetam_, -tet (tillöka) _manadam_, -
det (påminna), _ramedam_, -det (skryta), _vainotam_, -tet (eftertrakta),
_vaivvedam_, -det (plåga), _vassjotam_, -tet (hata) o.s.v., hvilka i
finskan heta: _arvaan, tykkään, kiroan, lisään, manaan, ramaan,
vainuan, vaivaan, vihaan,_ och hvilka, om de alla funnes i tschudiskan,
der skulle blifva: _arvdan, tyktan, kirodan_ o.s.v.

Andra slags vanliga härledningsverber äro:

a), præs. _-ain, -öin_, infinit. _-aida, -oida_.

    aitoida, gärda,
    huhtoida, skölja,
    katkoida, afslita,
    segoida, förvillas,
    teramboida, hasta,
    viessaida, väga.

b). præs. _-itsen,_ infinit. _-ita_.

    abidoita, plåga
    arboita, kasta lott,
    hernakoita, gnägga,
    härkita, knåda smör.
    kabita, skafva,
    kuldita, fötgylla,
    naglita, spika,
    pagita, begära,
    purgita, yra om (snön),
    valmita, bereda,
    vardeita, vårda, vakta,
    änikoita, blomstra,

i praes. _abidoitsen, urboitsen, hernakoitsen_ o.s.v.

c). praes. _-(e)len,_ infin. _-elta_.

    etsteltä, leta,
    huigtelta, skämmas,
    kädeltä, förjaga,
    johdutelta, påminna,
    kandisselta, bära smått,
    kutselta, kalla,
    kuundelta, höra på,
    langtelta, falla,
    lämbytelta, böja,
    mujelta, känna före,
    pagiselta, aftala,
    palktelta, leja,
    semendelta, så,
    siirdelta, röra,
    vardeitselta, lura på,

Dessa gifva stamordets betydelse samma bibegrepp af upprepning,
obestämdhet och förminskning, som dylika derivationsformer äfven i
finskan, estniskan och lappskan hafva. Åtskilliga af dem förkorta sig i
præs. genom bortstötning af _e_ framfor _-ien_, t.ex. _hätlen, kutslen,
kuundlen, siirdlen_, de öfriga hafva fullständigt: _etstelen, uigtelen,
johdutelen_ o.s.v.

d). praes. _-nen_, infinit. _-te_.

Sådana äro t.ex.

    hapnen, -ppata (ruttna),
    har'gnen, -gata (vänjas till),
    huignen, -geta (skämmas),
    muignen, -geta (surna),
    pagenen, -geta (fiy),
    rusknen, -kota (rodna)
    sogenen, -geta (bli blind).

e). præs. _-un_, infinit. _-uda_.

_Hätkestuda_ (dröja länge), _kurdistuda_ (blifva döf), _pitestuda_
(stadna, blifva länge qvar), _ramhtuda_ (förlamas), _vaigastuda_
(tystna), _vesaduda_ (beväxas med telningar) o.s.v. med præs.
_hätkestun, kurdistun, pitestun_ m.m. Äfven denna liksom den nyss
föregående derivationsformen finnes i slägtspråken.

Slutligen må här i afseende på infinitivi formerande anföras åtskilliga
exempel af tvåstafviga verber enligt hvad de (somliga möjligtvis
felaktigt) blifvit uppgifna och antecknade.

a), præs. _-an,_ infinit. dels _-ada,_ dels förkortad.

    andan, antta, gifva,
    haitan, -tada, tadla,
    harjan, -jada, borsta,
    hos'tan, -tada, glänsa,
    hädan, häta, förjaga,
    kaivan, kaida, gräfva,
    katan, katta, betäcka,
    keerdan, -dada, omringa,
    keitan, keitta, koka,
    kerdan, -ata, tvinna,
    käändan, käta, vända,
    lendan, leta, flyga,
    mujan, -jada, känna, pröfva,
    nuttan, -tada, skälla (hund),
    pas'tan, -tta, steka,
    pidan, -dada l. pita, hålla,
    radan, rata, arbeta,
    ragjan, -jada, trafva (häst),
    rastan, -tada, rycka,
    salvan, -vta, timra,
    satan, saatta, föra, leda,
    särban, -rpta, sörpla,
    tappan, -pta, bråka lin, tröska,
    tedan, teta, veta,
    t'sapan, -pta, hugga,  Lapp. t'suoppam.
    t'suvdan, -vta, kasta säd, rensa,
    veerdan, -rtta, vältra,
    vodan, vota, flyta.
    voikan, -kta, jämra sig.
    väändan, väta, leka, spela,

Liksom _pidan_ har _pidada_ och _pita_, hafva de flesta öfriga af nyss
uppräknade verber en längre och en kortare infinitivi form, ehuru blott
den, som for hvarje träffat upptecknas, äfven här blifvit anförd.

b). præs. _-en_, infinit, _-ta, -eda_.

    hengen, -gta, andas,
    imen, imda, di,
    itken, -kta, gråta,
    kylben, -lpta, simma, löga aig,
    kytken, -kta, fastbinda,
    käsken, -kta, befalla,
    linen, liinta, skola,
    litsen, -tsta, klämma,
    lugen, -geda, läsa,
    lähden, -htta, bege sig,
    nolen, noolda, slicka,
    nousen, -sta, stiga,
    olen, olda, vara,
    päsen, päästa, slippa,
    sotken, -keda l. -kta, knåda,
    tungen, -gta, tränga,
    vilen, viilda, skära,
    volen, voolda, skafva.

c), præs. _-in_ infinit. _-ta, -ida_.

    ehdin, ehtt'a, hinna,
    hyppin, hypta, hoppa,
    kerin, -rt'ä, nysta,
    ladin, lat'a, laga,
    lajin, -jute, skälla,
    loppin, lopta, sluta,
    lopsin, -psta, stampa,
    lykin, -kta, kasta,
    nyhdin, -htt'a, rycka,
    näppin, -pta, knipa,
    pilin, -lt'a, fila,
    pyhkin, -kt'a, torka,
    pärmin, -mta, fålla,
    ribin, riipt'a, rifva,
    riitsin, -sta, lösa,
    ristin, -stt'a, döpa,
    rohtin, -tida, -htt'a, våga
    rygin, -gida, hosta,
    tolkin, -kta, stöta,
    tus'jin, -st'a, sörja,
    viipsin, -sta, härfva,

d). præs. _-on_, infinit. _-ta, -oda_.

    haudon, -dta. böta,
    hillon, hilta, krossa,
    kadon, -doda, försvinna,
    katson, -tsta, se,
    nevon, -voda, råda,
    rikkon, rikta, skada,
    sidon, -dodu, binda,
    survon, surta, stampa,
    uskon, -kta, tro.

e). præs. _-un (-yn)_, infinit. _-ta, -uda (-yda)_.

    astun, -stta, stiga,
    hernun, -nuda, nysa,
    hooldun, -duda, bedröfvas,
    istun, -stta, sitta,
    kirgun, -rkta, skrika,
    kooldun, -duda, börtdö,
    korsun, -rsta, snarka,
    kosun, -suda, duga,
    kutsun, -sta, kalla,
    kävyn, -vyda, gå,
    mylyn. -lyda, inrymma,
    nukkun, -kta, slumra,
    nälgtun, -tuda, bli hungrig,
    polsun, -sta, krypa,
    rahnun, -nda, fläta,
    rippun, -pta, hänga,
    sambun, -buda, slockna,
    surtun, -tuda, tröttna,
    tippun, -pta, drypa,
    t'siibun, -pta, gunga,
    tust'un, -t'uda, få ledsamt,
    vanhtun, -tuda, föråldras,
    vatstun, -tuda, bli hafvande,
    vingun, -gta, gnälla.

       *       *       *       *       *

Ehuru äfven de öfriga _partes orationis_ i tschudiskan kunde erbjuda
tillfälle till många anmärkningar, så måste vi dock, emot vår föresatts
i början, här afbryta denna afhandling, tilläggande endast, att
nominernas brukliga kasus äro följande 10 i begge numeri.

Singularis.

    Nom.    lugu,   neisne,   lähte,
    Gen.    lugun,  neitsen,  lähtken,
    Infin.  lugut,  neitist,  lähtet,
    Iness.  lugus,  neitses,  lähtkes,
    Illat.  luguhu, neitshe,  lähtkehe,
    Adess.  lugul,  neitsel,  lähtkel,
    Allat.  lugule, neitsele, lähtkele,
    Abess.  luguta, neitseta, lähtketa,
    Transl. luguks, neitseks, lähtkeks,
    Essiv.  lugun,  neitsen,  lähtken,

Pluralis.

    Nom.    lugud,    neitsed,   lähtked,
    Gen.    luguiden, neitsiden, lähtkiden,
    Infin.  luguit,   neitsit,   lähtkit,
    Iness.  luguis,   neitsis,   lähtkis,
    Illat.  luguihe,  neitsihe,  lähtkihe,
    Adess.  luguil,   neitsil.   lähtkil,
    Allat.  luguile,  neitsile,  lähtkile,
    Abess.  luguita,  nejtsita,  lähtkita,
    Transl. luguiks,  neitsiks,  lähtkiks,
    Essiv.  luguin,   neitsin,   lähtkin.

Andra kasus, än de nyss uppräknade, hafva ej blifvit antecknade, men af
dessa innefattar _inessiv_. finskans både _iness_. och _elativus;
adess_. både _adess_. och _ablativus; essivus_ både _essiv_. och
_instructivus_, hvarföre det endast är finskans _prolativ_. och
_comitativus_, som ej hafva sin motsvarighet i tschudiskan. Om
_prolat._ må dock nämnas, att den ännu förekommer i några partiklar.
För _comitativus_ nyttjas _genit._ med prepositionen _ked_ efter sig,
hvilket ord troligen är beslägtadt med estniskans _-ga_, lappskans _-
guim_, olonetska dialektens _kelä_, finskans _kera_.

Föröfrigt må anmärkas; att för _elativus_ och _ablativus_, om de ock
ofta uttryckas med _ett_ ord (_lugus, neitses, lähtkes; lugul, neitsel,
lähtkel_), för tydlighetens skull likaså ofta vidhänges partikeln _pai_
(finskans _päin_) efter ordet, t.ex. _puus-pai_, _mages pai_, _lidnas-
pai_, _unes-pai_ (= finskans _puusta, mäestä, linnasta, unesta_),
likaså: _randal-pai, mägel-pai_ o.s.v. (_= finskans runnalla, mäeltä_).

Partikeln _no_ vidfogas genitiv, till betecknande af samma förhållande,
som i svenskan uttryckes med _hos_ t.ex. Jumalan-no, tatan-no,
minun-no, uksen-no, lambkiden-no (hos Gud, fadren, mig, dörra, fåren).
Om det eljest skulle gagna till någonting, att föröka antalet af kasus,
så kunde af denna vidfogning fås en särskild kasus för tschudiskan, och
det fullkomligen med samma rätt, som estniskan af sitt _-ga_ och
lappskan af _-guim_ efter genitiv, gjort en egen kasus. Men då det
ingen nytta är af öfverflödiga kasus, så kan detta _no_ (= finskans
luo, luona) bäst anses såsom en annan post-position, ehuru man
tillochmed säger veljenno-pai (-- finskans veljen-luota-päin), ifrån
att vara hos hrodren.

Samma är fallet med partikeln _-sai_, hvilket ofta vidfogas _illat._
utan att särdeles förändra betydelsen, och troligen är beslägtadt med
finskans _saakka_.

Pronominal-suffixerne hafva för det mesta försvunnit firån tschudiskan,
om de ens någonsin tillfunnits der i hela den rikedom, som de i finskan
och lappskan hafva. De förekomma dock ofta vidhängda personspronominer,
och i några ord, som öfvergått till betydelse af partiklar, t.ex.
_itsese_, sin egen, _meilamoi_, hos oss, _teiletei_, åt eder,
_etelese_, framåt, _kohthase_, till sitt ställe, _uuthese_,
på nytt o.s.v. Emedan äfven estniskan på samma sätt saknar
pronominal-suffixerna, så kan det blifva tutal om den saken, huruvida
de ens förefunnits i etsniskan och tschudiskan annorlunda, än
såsom de der ännu förekomma.

Till slut må anmärkas, att diminutiv-former på _-ut (-yt)_ och _-ne_
äro mycket i bruk af substantiver, liksom af adjektiver de på _-tab_,
t.ex. ongut (krok), humbrut (mortel), vemblut (stråke) pyvhut (hjerpe),
mesyt (honing), kastkut (dagg), sydaimut (hjerta), kadakut (enbuske),
pölusut (dyna), pääskuihut (svala), genit. onguden, humbruden, embluden
o.s.v. Likaså: kylakoine (by), norikaine (yngling), uhmuine (säckpipa),
täpäine (propp, kork), naisukaine (qvinna), sarikoine (holme), ringeine
(ring), ehtkome (afton), korsikoine (pärtkorg), hangoine (gaffel),
lehtane (löf), lutakaine (vägglus), lötsakoine (groda), lassitsaine
(hermelin), sagedaine (tjock), pimedatab (mörkaktig), vilutab (kylig),
muigtatab (syrlig), sinetab l. sinestab (blå-aktig), galhetab (något
dyr) o.s.v. Ofta vidfogas äfven orden _rukaine, kulu, kuluine_ i sådan
afsigt, t.ex. uk-rukaine (stackars gubbe), pä-rukaine (st. hufvud),
kodi-kuluine (det dåliga hemmet), sydain-kulu (det stackars hjertat),
aig-kulu (ussla tiden).




Refesenser:


[1] I finskan har man indelat vokalerne i

    majores: a, o, u;
    minores: ä, ö, y;
    mediæ:   e, i.

Denna indelning synes dock mera afse de i skrift brukliga vokaltecknen
eller bokstäfverna, än de i det muntliga språket hörbara skilda
vokalljud, hvilka afskilja sig I följande tvänne vokalserier:

    hårda: a -- è -- ì -- u -- o
    veka:  a -- é -- í -- y -- ö

Några så kallade medelvokaler förekomma ej i det muntliga språket, utan
äro e och i antingen hårda eller veka, och det såväl i stammen som i
ändelserna. Hårdt är e t.ex. i _kelta_, gul, _tuolle_, åt den der, vekt
i _keltä_ af hvem, _työlle_, åt arbetet, och likaså i hårdt i _silta_,
bro, _polvi_, knä, vekt i _siltä_, af den, _pilvi_, moln. Men då denna
skilnad emellan de hårda och veka e och i ej är af någon särdeles
betydenhet, så skulle det visst ej medföra någon nytta, att i vanlig
skrift hafva särskilda tecken derföre.

Hvad föröfrigt det finska språkets vokalsystem angår, så torde det
efterhand genom foljande fyra serier hafva utbildat sig till sin
närvarande fullkomlighet:

    1. a -- e (hårdt) -- u
    2. a -- e (hårdt) -- o
    3. ä -- i (vekt) -- y
    4. ä -- e (vekt) -- ö                             i
                                                     /\
Genom följande fyra trianglar                       //\\
kan denna utveckling måhända                       //  \\
åskådligare framställas. Först                   e//    \\
utbildade sig vokalerna o, hårdt i               //\     \\
och u. Derpå uppkom ännu med                    /ä¯¯\ö¯¯¯¯y\
a till utgångspunkt ett mellanljud             /     \      \
(hårdt e) emellan a och i, samt ett           a¯¯¯¯¯¯¯o¯¯¯¯¯¯u
annat deremot svarande (o) emellan
a och u, Vidare uppstod ett nytt mellanljud (ä) emellan a och e, men
ett sådant, som i stället för att sämjas ihop med de redan färdiga
vokalerne, och derigenom
 sluta vokalbildningen, upphäfde sig till utgångspunkt för tvänne nya
vokalserier (ä, i, y --- ä, e, ö) och föranledde derigenom uppkomsten
af de så kallade veka vokalerne. Här är ej tillfälle till anställande
jemförelne angående vokalbilduingen i andra språk, endast om lappskan
må det nämnas, att ä der ej tillvällat, sig samma makt, som i finskan,
utau sjelf fogat sig till de redan färdiga vokalerne.

[2] Redan förut (Mehiläinen 1837) hafva vi ansett de finska verberna
modus indicativus böra för bättre redighets skull fördelas i tvänne,
nämligen _indicativus præsentis_ ocb _indic. præteriti_, hvilka
hvardera akulle komma att i likhet med de öfriga modi hafva en
_ofulländad_ ocb en _fulländad_ tid, då af det fordna indikativet
_præssens_ och _perfectum_ akulle komma att tillhöra indicativus
præsentia, men _imperfectum_ och _plusquamperfectum_ fördes på indic.
præteriti. Då foröfrigt indicativus præteriti har sin betydelse i den
förflutna tiden, d.ä. uttrycker, hvad då var ofulländadt eller
fulländadt, så kunde den lämpligtvis för korthetens skull kallas _modus
præteritivus_ och i likhet dermed indicativus præsentis få beta _modus
præsentativus_.

Det torde ej vara svårt att inse, det indicativus i sin förra
rustning är något oredig, då dess första tid (præsens) ställer
subjektet i den _oförflutna_ (närvarande eller tillstundande) tiden,
men den andra tidsformen (imperfectum) flyttar det tillbaka i det
_förflutna_, perfectum åter försitter det i den _oforflutna_ och
plusquamperfectum i den _förflutna_ tiden, hvarföre dess fördelning i
tvänne modi synes vara fullt rättfärdigad åtminstone för finska
grammatiken.

[3] Har hos olika författare kallats; _subjunctivus, subjunctivus
præsens, potentialis, permissivus, concessivus, conjunctivus l.
optativus præsens_ o.s.v. _Fr. Diez_ i sin Grammatik d. romanischen
Sprachen, 3 Theil (Bonn 1844) s. 191, benämner den _dubitativus_,
sägande. "Der _dubitative_, ein unentschiedenes Urtheil aussprechende
Conjunctiv ist besonders im Südwesten einheimisch", hvarpå han bland
annat anför följande exempel på dess tillvaro i spanska språket:
_tendria mi amigo hasta veinte años_ (mochte wohl zwanzig Jahre alt
sein).

Benämningen _indefinitus_ torde visst vara lämpligare, in tillochmed
concessivus, såtida med denna modus alltid uttryckes mer en ovisshet
eller obestämdhet, än ett medgifvande t.ex. _ei minusta olle'kana
orjaksi anoppelahan_ (icke torde jag ens duga till en träl i
svärmorshemmet), _en tohi tupahan mennä: tuvassa toruttanehen_ (törs ej
träda ini stugan: uti stugan torde bannas).

[4] Synonymer: _subjunctivus, subjunctivus imperfectum, optativus,
conjunctivus l. optativus imperfectum, conjunctivus præteritum,
conjunctivus præsens_ o.s.v. Benämningen _modus conditionalis_ anträffas
i sanscrit (se: Fr. Bopps vergleich. Grammatik, 5 Abtheilung, Berlin
1849, s. 1005), och passar otvifvelaktigt bättre, än både conjunctivus,
subjunctivus och i synnerhet optativus, att uttrycka begreppet af denna
modus. Väl är det sannt, att äfven optativa sattser dermed emellanåt
uttalas, men dervid underförstås då någon annan satts, och i alla fall
användes conditionalis då i en bi-betydelse. Säger man t.ex. _menisit
matkaasi!_ (måtte du gå dina färde!) eller: _voi, jos kävisit
meilläkin!_ (o, måtte du besöka äfven oss!), så underförstås orden: _se
olisi hyvä_ (det vore väl) eller något dylikt. Den fordna benämningen:
_imperfectum conjunctivi_ är bestämdt oriktig; ty alldrig afses med
conditionalis en påstående handling i _förfluten tid_, som dock är
imperfecti hufvudsak.

[5] Benämningen _rogativus_ synes vara bättre än optativus, dels
derföre, att optativa sattser uttryckas äfven med conditionalis, dels
för det, att det väsendtliga begreppet af denna modus afser en begäran,
ej blott och bart en önskan.

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 60352 ***